Musta jää

Viimein tuli tämäkin paljon puhuttu elokuva tarkastettua. Kovin on tätä kaikkialla kehuttu ja siksi oli odotukset korkealla, kun on monta Jussi-ehdokkuutta ym. Ensi tuntemus näin leffan katsomisen jälkeen on kuitenkin se, että eipäs tämä nyt niin kovin erikoinen sitten ollutkaan. Ei se missään tapauksessa huono ollut ja koko ajan pysyi mielenkiinto yllä. Jäin vain miettimään sitä, että mikä tästä teki sellaisen elokuvan, että se ansaitsee nuo kaikki ehdokkuudet? Onko se sitten se, että tämä on niin perin suomalainen elokuva. On tuskaa ja ahdistusta ja siitä kumpuavat teot. Ne kai sitten ovat niitä suomalaisen elokuvan kulmakiviä, joita ihmiset haluavat vuodesta toiseen nähdä.

Ja eihän tuskan kuvaamisessa ole sinänsä mitään pahaa. Senkin voi toisaalta esittää niin kovin monella eri tavalla ja joskus siitä on onnistuttu tekemään erittäin onnistuneita tekeleitä. Tässä oli mukavaa sellainen tietty kierous mikä kumpusi pääosan esittäjä Outi Mäenpään kautta. Se nainen todella osaa tuollaista roolia esittää ja ainahan se tuollaisiin rooleihin laitetaankin. Saakohan se koskaan esittää iloista ihmistä, jolla asiat voisivat mennä hyvin? Ja olisiko se sitten edes enää uskottava, kun kaikki ihmiset jo valmiiksi näkevät hänen tuollaisena kärsivänä naisena.

Martti Suorsaloon ehkä hieman petyin. Kaveri osaa näytellä, mutta jotenkin nyt jäi vaisuksi koko hänen roolinsa. Toki siihen vaikutti sekin, että ei ollut tässä nyt se päähenkilö, ei ehkä sivuroolissa sitten saa kaikkea itsestään irti. Hoiti leiviskänsä kuitenkin kunnialla ja hyvä niin.

Nähtävästi tämä teksti karkaa nyt hieman enemmän tuonne näyttelijäanalyysin puolelle joten palataan vielä itse elokuvaan. Draaman kaari oli hyvin luotu, vaikka olikin aika ennalta arvattava. Mitään yllätyksiä ei päässyt tapahtumaan, vaikka aina tietyillä asioilla sitten juonta sävytettiin, mutta ne tulivat siihen aina luonnostaan, eivät mitenkään niin, että olisivat tuoneet ahaa-elämyksen mukanaan.

Viime aikoina on tullut katsottua yllättävänkin paljon suomalaisia elokuvia ja pystyy hieman arvioimaan sitä, että missä tällä hetkellä tasossa mennään. Itse en tälle kyseiselle pätkällä antaisi sitä yhdeksää Jussi-ehdokkuutta. Koko ajan jäi tästä elokuvasta jotenkin sellainen fiilis, että tämän olisi voinut viedä pidemmälle ja syvemmällekin, koska koko aihe on niin moneen kertaan kaluttu, että kun kerta yritettiin hoitaa asioita kerrankin hieman uudella tavalla niin sitten ei uskallettu sitä viedä loppuun asti kuitenkaan.

Kannattaa tämä elokuva käydä kuitenkin tarkastamassa, ehkä silloin saattaa ymmärtää sen mitä olen tällä tekstillä yrittänyt sanoa ( tai sitten ei ). Jos elokuvan on jo nähnyt niin mielellään kuulisin ajatuksia siitä, että miten te muut olette tämän elokuvan nähneet ja kokeneet.

Kuva