Tämä olkoon ensimmäinen kirjoitukseni tänne ja ajattelin pelkän höpöttelyn sijaan mennä suoraan asiaan. Jotain hienoja periaatteita tälle blogille luotiin ja nyt sitten aattelin näiden aiheiden pariin sukeltaa.
Yleensä olen vahvasti levy orjentoitunut, eli kuuntelen levyjä kokonaisuuksina enkä niinkään yksittäisiä biisejä. Nyt on pakko kuitenkin myöntää, että on löytynyt kolme yksittäistä kappaletta viime aikoina, joita on jaksanut kuunnella useamman kerran ihan sitä samaa yhtä biisiä. Esittelen nyt siis kolme tällaista kappaletta, jotka ovat tehneet vaikutuksen tässä ihan viime aikoina ja yritän vielä perustella, että miksi.
1. Herra Ylppö ja Ihmiset - Sata vuotta
Heti, kun ensimmäisen kerran tämän kappaleen kuulin niin se jotenkin teki vaikutuksen. Sen tunnelma ja sanoitus lyövät hyvin kättä yhteen ja melodia on vain kerrassaan vastustamaton, kun kertosäkeeseen päästään. Kappale luo sellaisen fiiliksen, että on vain palattava siihen uudestaan ja uudestaan. Koko biisin kruunaa vielä lopun hokema:" Kuitenkin jossain on maa, jossa sinua odotetaan", ja se melodia on vain jotain niin hienoa. Hieno ratkaisu yleensäkin laittaa pop-kappaleen loppuun jotain muuta kuin kertosäkeen toistoa. Koko albumi julkaistaan helmikuun 6. päivä ja se menee takuu varmasti ostoon.
2. Siiri Nordin - Viimeinen Palanen
Tämä biisi jäi päähäni soimaan heti, kun sen ensimmäisen kerran kuulin. Ehkä tämän kappaleen hienous perustuu kerrassaan mainioon kertosäkeeseen. Se jää heti päähän ja jotenkin sen tunnelma on sellainen, joka omaa mieltä kovasti lämmittää. Keskellä kappaletta on sellainen haahuilu kohta, josta en ehkä vieläkään ole varma, että onko se oikeassa biisissä. Tämäkin kappale on sellainen, että sitä jaksaa kuunnella monesti ja siltikin, että se radiossa paljon soi. Todennäköisesti on myös koko levyyn tutustuttava sitten, kun se julkaistaan.
3. Samettivallankumous - Ameriikka
En tarkkaan muista mitä kautta tämä bändi tietoisuuteni tuli, mutta olihan se tarkastettava. Tämä on uusimman levyn avausraita ja täytyy sanoa, että aika mahtava sellainen. Koko kappaleen soundimaailma on hienon rautalanka mainen, mutta sitten taas itse melodia on silkkaa poppia. Kertosäe tässäkin on se valloittava elementti, mutta myös säkeistöön on osattu panostaa ja se tekee koko biisistä sellaisen, että ei vain odota sitä kertosäettä vaan koko biisi toimii ja sitä on miellyttävä kuunnella. Hieman olen kuunnellut myös albumin muita biisejä, mutta samanlaista tajunnan räjäyttäjää ei ole sieltä vastaan tullut. Hankinta listalle tämän voisi silti laittaa. Tuottajan roolissa on toiminut Ville Leinonen ja hänen suurena faninaan on pakko jälleen todeta, että ei se mies paskaan kättään laita.
Eli tällaiset kappaleet ovat viime aikoina olleet itselläni esillä. Näin laitettiin siis tämä pop-kimara osuus käyntiin.
Kuva
Kuva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti