Tuoretta CSS:ää tarjolla

Brasilialainen Cansei De Ser Sexy (Väsynyt olemaan seksikäs) eli tuttavallisemmin CSS julkaisee toisen albuminsa tänä kesänä. Bändin nettisivuilla on nyt tarjolla maistiaisia uudesta levystä, sillä kappaleen Rat Is Dead voi ladata täysin ilmaiseksi omalle koneelleen vain täyttämällä pienen tietolomakkeen.
Ainakin ensikuulemalla uusi biisi poikkeaa aika vahvasti ensimmäisen levyn kappaleista, mutta ei kappale mitenkään huono ole. Ihan kivaa rokkia.

Yhtye saapuu muuten Suomeen esiintymään elokuussa Flow Festivaaleille Helsinkiin. Edellisen kerran CSS nähtiin Suomessa Gwen Stefanien lämppärinä Hartwall Areenalla.



Kerro ihmeessä mitä pidit kappaleesta!

Kuvat täältä

Ihmisten edessä

Olen harkinnut Jenni Vartiaisen Ihmisten edessä albumin ostoa jo useiden kuukausien ajan, mutta olen lykännyt ostopäätöstä täyden hinnan vuoksi. Löysin viimein vitosella alennetun levyn paikallisesta Anttilasta, ja päätin ostaa levyn hintaan 14,95 €. Ei ole kyllä harmittanut.

Olen useasti sanonut, että on lähes ihmeellistä, että Gimmelin kaltaisen sonnan tuhkasta nousee tällainen feenikslintu. Jenni Vartiainen on oikeasti hyvä artisti ja Jennin diggaamisen voi ihan oikeasti myöntää muillekkin ihmisille ilman, että saa vähän kyseenalaisen maineen. Verrataanpa esimerkiksi toisesta Popstar-bändistä, Janesta, lähteneeseen Teaan. Kuka yli kymmenen vuotias oikeasti kehtaa myöntää kuuntelevansa Tea? Ennakkotietojen mukaan Tean tulevalta toiselta albumilta (joo'o, ei uskois) ei ole odotettavissa mitään parempaa.

Mutta, takaisin Jenniin. Ihmisten edessä on hyvä kokonaisuus slovareita ja vähän rokimpaa materiaalia. Sinkkubiisejä tältä levyltä on jo julkaistu iso nippu, ja se kertoo kappaleiden tasosta jotakin. Levy on täynnä niin sanotusti hittejä.
Omiksi suosikkibiiseikseni ovat muotoutuneet Mustaa Kahvia ja Kerro Miltä Se Tuntuu, siis ihan muita biisejä, kuin radiossa soivia hittejä.

Olen blogissammekin julistanut naisartistien ilosanomaa, enkä lopeta julistamista nytkään. Jään innolla odottamaan Jennin tulevaa materiaalia, joka toivottavasti vakiinnuttaa hänen asemansa maamme naismuusikoiden kärkikastiin. Käsi ylös kuka alkaa pikkuisen jo kyllästymään Jonna Tervomaan ja Maija Vilkkumaan kaltaisiin naisartistien kuningattariin?

Kuva

Sara - Vaasa 23.5.08

Pitkän junamatkan jälkeen päätimme, että voisimmekin lähteä katsomaan Saraa, kun se soitti aivan oman hotellimme vieressä. Kun sisään paikkaan astuimme niin mietimme, että ei juuri huonompaa keikkapaikkaa bändi olisi voinut valita. Kunnon diskohelvetti oli siis kyseessä. Ja kun kyseessä oli vielä hotellin yhteydessä toimiva yökerho niin mukaan oli eksynyt sitten tätä keski-ikäistä porukkaa tanssimaan. Sitä samanlaista diskoheilumista tapahtui myös Saran keikan aikana, joka oli kyllä aika huvittavaa.

Bändi hoiti kyllä oman osuutensa niin hyvin kuin tuollaisissa olosuhteissa nyt voi hoitaa. Yleisöä oli vain kourallinen ja me innokkaimmat sitten siinä eturivissä. Uusi levy "Veden äärellä" on vähitellen noussut omaksi suosikikseni Saran tuotannosta ja näin ollen oli mukava kuunnella tulkintoja näistä kappaleista myös livetilanteesta. Bändi hoitikin tämän puolen oikein mukavasti ja jopa eturiviin sounditkin oliv

at ihan

 kohtuulliset. Mitään älytöntä meininkiä ei missään vaiheessa keikkaa bändi onnistunut luomaan, mutta ei tässä haitannutkaan vaan pääosassa olivat kerrassaan hienot kappaleet. Uuteen tuotantoon ja yllättäen ensimmäisen levyn materiaaliin nojaava setti oli hyvä, mutta tässä tapauksessa hieman lyhyt. Varmasti se ei sitä ole sellaisille henkilöille, jotka eivät ole kauheasti Saraan tuotantoon perehtyneet. Itse olen p

itänyt tästä bändistä aina ja ollut aina sitä mieltä, ett

ä aivan liian pienelle huomiolle ovat jääneet.

Taustanauhabändiksi itseään nimittävät ja jonkun verran tavaraa niiltä tuuttaankin tulemaan, mutta ne ehdottomasti vain tukevat bändin ilmaisua, joka soittajan osalta tulee esiin vain perussoittimien avulla. Ne ovat olleet aina kuitenkin oleellinen osa bändin sointia. Kauheasti ei mitään löpinöitä Jorma ( uuden levyn kansissa Joaksi itsensä lyhentänyt ) ei puhellut. Ehkä sille ei ollut tarvettakaan ja itse olen sitä mieltä, että jos ei mitään mielekästä sanottavaa ole niin silloin on parempi ollakin hiljaa. 

Olisi mukava nähdä bändi kyllä seuraavalla kerralla jossain hieman otollisemmassa paikassa kuin tällaisessa diskohelvetissä. Eturivissä onneksi sai itsensä unohtamaan sen paikan ja keskittymään vain hienoon musiikkiin. Mukava päätös tämä kuitenkin oli pitkän junareissun rasittamille reissaajille. 

Olavi Uusivirta ja Soma - Kouvola 16.5.08, Amarillo

Kouvolan Amarillo on tunnetusti erittäin huono keikkapaikka, koska bändiä ei näe kuin ne, jotka ovat melkein eturiviin änkeneet. Eikä kyseessä muutenkaan sellainen keikkojen katsomiseen tarkoitettu paikka ole. Päätimme kuitenkin näihin iltamiin lähteä, koska tarjolla oli hyvää musikkia ja sen lisäksi sitten vielä sisäänpääsymaksua ei ollut lainkaan.

Ensimmäisenä lauteilla loikkasi siis Soma. Jonkun verran oli naisihmistä siihen kameroineen kerääntynyt ja sitä hieman ihmettelin kunnes tajusin, että iki-ihana Paasosen Heikkihän se siellä rummuissa laitteli menemään. Perusvarmalla tyylillä hoiti hommansa ihan mukavasti. Soman musiikkia ehkä vaivasi sellainen ns. pikkunätti fiilis. Ihan kivoja kappaleita, mutta ei mitään elämää suurempaa fiilistä aikaan kuitenkaan saanut. Yhden levynkin bändiltä omistan, mutta sen levyn materiaali oli aika paitsiossa tällä keikalla. Uuden levyn kappaleet olivat enemmän perinteisen suomirockin kuuloista ja se linja ei ehkä itseäni niin miellyttänyt. Olavi Uusivirtakin kävi parissa kappaleessa mukana koskettimia ja rumpuja hiplaamassa. Muutenkin pientä kuittia Olavin suuntaan laitettiin setin aikana, mikä siinä ehkä viihdyttävintä olikin. Ei mikään huono bändi, mutta aika persoonaton kuva jäi tämän setin perusteella.

Illan pääakti eli Olavi Uusivirta vastasikin kohtuullisen hyvin sitten odotuksiin. Tärkeintä oli se, että uusimman "Minä olen hullu"-levyn kaikki kappaleet kuultiin keikan aikana. Ensimmäiseltä levyltä ei kuultu yhtään kappaleta ja edelliseltä sitten ne pääasialliset hitit. Uusimman levyn kappaleet toimivat livenä todella hyvin ja bändi sai loihdittua sen levyltä tutun maagisen tunnelman myös livetilanteeseen. Olavi hassutteli tuttuun tyylinsä antautui musiikin mukaan, mutta sellainen fiilis jäi, että ei ehkä ihan parhaassa vireessään kuitenkaan ollut. Varmaan 

jossain hieman otollisimmissa paikoissa hänkin äityy paljon parempaan esiintymiseen ja meininkiin. Tämä ei keikan hyvyyttä kuitenkaan mitenkään vähentänyt vaan se oli hieno ja sitä oli mukava seurata. Itse odotin eniten yksittäisistä kappaleista "Löysäläisen laulua" ja sehän kuulosti todella upealta livenä ja kunnon äänenpaineella varustettuna, olin aika myyty sen kappaleen kohdalla. 

Keikkailta siis oli ihan mukava ja onnistunut, Olavi toki korjasi potin kotiin selkeästi ja näytti jälleen lahjakkuutensa myös tällä alueella. Bändi soitti hyvin, mutta ehkä liikaakin jätti kaiken tilan Olavin hallittavaksi, eli kyllähän siitä todellinen taustabändi + solisti fiilis tuli. Mutta hyvä näin ja varmasti kesän festareilla voi meininki ja tunnelma olla ihan eri luokkaa.

Keikka- ja levyarvioita tulossa

Huomio!

Huomenna tulossa postaus viime aikoina näkemistämme keikoista, sekä arvioita uusimmista lebvyostoksistamme Luvassa mm. Olavi Uusivirtaa, Saraa ja Gnarls Barkleytä.

Kannattaa muuten osallistua Mintun arvontaan, jossa mukavat palkinnot. Vain osallistumalla voit voittaa.

Täydellinen hetki

Tänään ajellessani kotiin päin hieman kahdeksan jälkeen illalla minuun iski yllättäin todella onnellinen olo. Maa ja ilma oli kosteana, sillä illalla oli satanut ensimmäinen oikea kesäsade. Sade puhkesi sekunnissa ja kesti vain muutaman hetken. Sateen jälkeen tuoksui ihanan raikkaalle. Kesälle.
Siinä ajellessani tunsin iloa siitä, että kesä on vasta alkamassa. Kaikki hellepäivät, festarit ja muut kesän ilot ovat vasta edessä. Edessä on kolme ihanaa kesäkuukautta, ja toivottavasti lämmin syksy. En voinut olla hymyilemättä. Olo oli kuin umpirakastuneella, niin paljon kesästä pidän.

Täydellisen hetken teki vielä täydelliseksi tänään postin mukanaan tuoma The Ting Tingsin debyyttialbumi We started nothing. Albumi täynnä toinen toistansa täydellisempiä popkappaleita, jotka saavat kesäfiiliksen kymmenenkertaistumaan. En ehtinyt kuunnella albumia aivan loppuun asti, mutta olen jo nyt vakuuttunut siitä, että käsissäni on tähän mennessä tämän vuoden paras ulkomainen levy. Sitä se hyvä Tavastiankin keikka lupaili. Sääli, että levy julkaistiin vasta keikan jälkeen. Olisin varmasti saanut live-esiintymisestä enemmän irti, jos en olisi kuullut kappaleita ihan ensimmäistä kertaa Great DJ:tä lukuunottamatta.

Joten, suosittelen kaikille lämpimästi The Ting Tingsiin tutustumista. Jos pidät esimerkiksi CSS:tä sinun todellakin kannattaa hankkia tämä albumi käsiisi. Siis ihan konkreettisesti käsiisi. En suosittele laittomuuksia.

Kuva

Mietteitä Suomen Ellestä

Kuukausi sitten Suomen muotipiireissä kohistiin. Maailmalla niin suosittu Elle-lehti rantautui Suomeen. Ennen ensimmäisen numeron ilmestymistä lehteä kaupattiin netissä tajouksella 3 numeroa 9,90 €. Päätin kokeilla tarjousta. Tilasin lehden päivää ennen ensimmäisen numeron ilmestymistä, enkä tästä syystä saanut koskaan ihka ensimmäistä Suomen Elleä. En myöskään vaivautunut ostamaan lehteä kaupasta, joten viime viikolla postilaatikosta kolahtanut kesäkuun Elle on siis ensimmäinen numero, jota olen päässyt lukemaan. Tässä tulee tuntemuksia.

Ensimmäinen reaktio:
- Eihän minun Cosmopolitania pitänyt tilata!
Niinpä. Kannen julkkisnainen poseeraamassa nätti mekko päällä (tässä numerossa ällöttävä Natalie Portman) ja otsikot kuten "Häädä sisäinen valittajasi" ja "95+ ideaa aurinkoon" saivat minut tuntemaan aikamoisen déja vun.

Toinen reaktio:
- Tää taitto on ihan hirvee, ja mitä nää fontit on? Eihän tätä jaksa edes selata läpi.
Niinpä. Ja minä en yleensä kiinnitä graafiseen ulkoasuun huomiota. Nyt siihen ei voi olla kiinnittämättä huomiotaan, niin tylsältä lehti näyttää. Tylsiä kaksipalstaisia sivuja, ihmeellisiä asetteluja, rumia ja tylsiä kuvia yms. Ja käyttääkö ne oikeesti Times New Romania, vai kuvittelenko vaan?

Kolmas reaktio:
- Eihän täällä ole yhtään mielenkiintoista juttua!
Natalie Portmanin haastattelu - hohhoijaa. Juttu naisten suhteesta peileihin (siis mitä ihmettä?), juttua tuoksuista (tosi omaperäinen idea!), niin ja tottakai ne aurinkoideat ja sisäiset valittajat. Voi luoja.

Neljäs reaktio:
- Mitä nää muotikuvat oikein on? Nainen altaalla, vau!
Ainoat oikeasti kauniit muotikuvat lehdessä olivat niitä, joissa mallilla oli todella räikeäkuosisia kukkamekkoja päällä. Ja nekin vaan niiden mekkojen takia.

Viides, ja viimeinen reaktio:
- Enhän minä Cosmopolitania tilannut, enhän?

Minua Elle ei ainakaan ensivaikutelmallaan hurmannut. Päinvastoin, aion peruuttaa tilaukseni, ellei ihmeitä tapahdu seuraavan kahden numeron aikana. Minusta Elle on vähän aikuisempi versio Cosmopolitanissa. Molemmat on täynnä kamalaa huttua. Pakko myöntää, että Suomen muotilehdet Trendi ja Olivia ovat kyllä valovuosia edellä ulkomaan siskojaan.

Kuva

Olavi Uusivirta yllätti takavasemmalta

Näin siinä tosiaan pääsi käymään. Kyllä olen pitänyt Olavin edellisestäkin levystä, mutta tämä uusin Minä olen hullu-levy pääsi silti yllättämään. Kyseessä on kerta kaikkisen hieno albumi ja aika kovia levyjä saa tänä vuonna ilmestyä, jotta pystyisi kilpailemaan tämän levyn kanssa vuoden levyn tittelistä. 

Mikä tästä nyt sitten niin erikoisen tapauksen tekee? No yksinkertaisesti erittäin loistavat pop-kappaleet. Olavi on onnistunut luomaan levylle kerta kaikkisen hienoja melodioita ja kappaleiden sovitukset ovat erittäin rikkaita ja mielikuvituksellisia. Kun levyn laittaa soimaan, tulee fiilis, että tätä haluaa kuunnella vain uudestaan ja uudestaan. Vaikka paljon hyviä levyjä julkaistaakin niin harvoin tulee tällaista efektiä vastaan. Se kertoo jo levyn tasosta paljon.

Laitetaanpa tähän väliin sellaiset tärppibiisit, jotka kannattaa tsekata jos ostopäätöstä joku vielä harkitsee.

- Löysäläisen laulu

- Sunnuntailapsi

- Ukonlintu ja virvaliekki

- Synnyin tappamaan

En osaa tästä nyt tämän järkevämpää sepostusta tehdä. Sanon vain, että menkää ja tsekatkaa tämä kerrassaan loistava albumi!

Kuva

The Ting Tings

Kävimme vappupäivänä Tavastialla katsastamassa uuden mielenkiintoisen tulokkaan Briteistä. Kahden henkilön, naisen ja miehen, kokoonpano tuo etäisesti mieleen The White Stripesin, vaikkakaan musiikillisesti nämä kaksi yhtyettä eivät ole kovin lähellä toisiaan. Sitäpaitsi, The Ting Tingsin naispuolinen jäsen soittaa kitaraa ja laulaa. Se mies rumpaloi.

Tavastia oli vielä pelottavan tyhjä siinä vaiheessa, kun me saavuimme keikkapaikalle. Lämppärin aikana paikalle oli kerääntynyt jo muutama muukin kuulija, joukossa muun muassa Herra Ylppö sekä Mikko von Hertzen.

Lämppäri itsessään olikin kyllä melkoinen kokemus. Nuoren Juha Miedon näköinen kaveri Adidaksen verkka-asussa tykitteli menemään varsin menevää elektroa. Artistin nimi oli Moby Dictator. Suosittelen ehdottomasti kaikille huumorintajuisille! Mies soitteli musiikkiaan pitkälti koneelta ja lauleli ja tanssi musiikkinsa tahtiin. Screenillä pyörivät animoidut videot, ja kävihän sielä lavalla muutama feattaajakin. Toimi!

The Ting Tingsiä olin kuullut tasan yhden kappaleen verran ennen Tavastian keikkaa. Great DJ iski jo ekalla kuuntelukerralla, ja sen yhden biisin perusteella päätimme keikankin käydä katsastamassa. Ei ollut turha reissu.

Keikka oli varsin hyvää markkinointia pian Suomessa albuminsa julkaisevalta yhtyeeltä, sillä minut se ainakin saa levyn ostamaan. Hauskat biisit, kaunis laulaja ja kauniimpi ääni. Laulajaneito todella todisti osaavansa laulaa, sillä bändin hitaampien kappaleiden lauluosuudet vaativat puhtoista ääntä. Livetilanteessakin varsin virheetöntä tulkintaa.

Setti ei pituudeltaan ollut kovin pitkä, sillä yhtyehän on vasta julkaissut ensimmäisen albuminsa. Great DJ aloitti keikan, ja se kuultiin myös toistamiseen encorena. Muutenkin keikka oli aikamoista hupsuttelua, ja hyvällä tavalla vielä lievä kokemattumuus paistoi läpi. Hauska silti päästä toditamaan The Ting Tingsiä tässä vaiheessa. Tiedä, vaikka bändistä tulisi vielä isokin juttu. Briteissä menee ainakin kuumasti.



Kuvat täältä

The Ting Tings
Moby Dictator