Kouvolan Amarillo on tunnetusti erittäin huono keikkapaikka, koska bändiä ei näe kuin ne, jotka ovat melkein eturiviin änkeneet. Eikä kyseessä muutenkaan sellainen keikkojen katsomiseen tarkoitettu paikka ole. Päätimme kuitenkin näihin iltamiin lähteä, koska tarjolla oli hyvää musikkia ja sen lisäksi sitten vielä sisäänpääsymaksua ei ollut lainkaan.Ensimmäisenä lauteilla loikkasi siis Soma. Jonkun verran oli naisihmistä siihen kameroineen kerääntynyt ja sitä hieman ihmettelin kunnes tajusin, että iki-ihana Paasosen Heikkihän se siellä rummuissa laitteli menemään. Perusvarmalla tyylillä hoiti hommansa ihan mukavasti. Soman musiikkia ehkä vaivasi sellainen ns. pikkunätti fiilis. Ihan kivoja kappaleita, mutta ei mitään elämää suurempaa fiilistä aikaan kuitenkaan saanut. Yhden levynkin bändiltä omistan, mutta sen levyn materiaali oli aika paitsiossa tällä keikalla. Uuden levyn kappaleet olivat enemmän perinteisen suomirockin kuuloista ja se linja ei ehkä itseäni niin miellyttänyt. Olavi Uusivirtakin kävi parissa kappaleessa mukana koskettimia ja rumpuja hiplaamassa. Muutenkin pientä kuittia Olavin suuntaan laitettiin setin aikana, mikä siinä ehkä viihdyttävintä olikin. Ei mikään huono bändi, mutta aika persoonaton kuva jäi tämän setin perusteella.
Illan pääakti eli Olavi Uusivirta vastasikin kohtuullisen hyvin sitten odotuksiin. Tärkeintä oli se, että uusimman "Minä olen hullu"-levyn kaikki kappaleet kuultiin keikan aikana. Ensimmäiseltä levyltä ei kuultu yhtään kappaleta ja edelliseltä sitten ne pääasialliset hitit. Uusimman levyn kappaleet toimivat livenä todella hyvin ja bändi sai loihdittua sen levyltä tutun maagisen tunnelman myös livetilanteeseen. Olavi hassutteli tuttuun tyylinsä antautui musiikin mukaan, mutta sellainen fiilis jäi, että ei ehkä ihan parhaassa vireessään kuitenkaan ollut. Varmaan
jossain hieman otollisimmissa paikoissa hänkin äityy paljon parempaan esiintymiseen ja meininkiin. Tämä ei keikan hyvyyttä kuitenkaan mitenkään vähentänyt vaan se oli hieno ja sitä oli mukava seurata. Itse odotin eniten yksittäisistä kappaleista "Löysäläisen laulua" ja sehän kuulosti todella upealta livenä ja kunnon äänenpaineella varustettuna, olin aika myyty sen kappaleen kohdalla.
Keikkailta siis oli ihan mukava ja onnistunut, Olavi toki korjasi potin kotiin selkeästi ja näytti jälleen lahjakkuutensa myös tällä alueella. Bändi soitti hyvin, mutta ehkä liikaakin jätti kaiken tilan Olavin hallittavaksi, eli kyllähän siitä todellinen taustabändi + solisti fiilis tuli. Mutta hyvä näin ja varmasti kesän festareilla voi meininki ja tunnelma olla ihan eri luokkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti