Pitkän junamatkan jälkeen päätimme, että voisimmekin lähteä katsomaan Saraa, kun se soitti aivan oman hotellimme vieressä. Kun sisään paikkaan astuimme niin mietimme, että ei juuri huonompaa keikkapaikkaa bändi olisi voinut valita. Kunnon diskohelvetti oli siis kyseessä. Ja kun kyseessä oli vielä hotellin yhteydessä toimiva yökerho niin mukaan oli eksynyt sitten tätä keski-ikäistä porukkaa tanssimaan. Sitä samanlaista diskoheilumista tapahtui myös Saran keikan aikana, joka oli kyllä aika huvittavaa.
Bändi hoiti kyllä oman osuutensa niin hyvin kuin tuollaisissa olosuhteissa nyt voi hoitaa. Yleisöä oli vain kourallinen ja me innokkaimmat sitten siinä eturivissä. Uusi levy "Veden äärellä" on vähitellen noussut omaksi suosikikseni Saran tuotannosta ja näin ollen oli mukava kuunnella tulkintoja näistä kappaleista myös livetilanteesta. Bändi hoitikin tämän puolen oikein mukavasti ja jopa eturiviin sounditkin oliv
at ihan
kohtuulliset. Mitään älytöntä meininkiä ei missään vaiheessa keikkaa bändi onnistunut luomaan, mutta ei tässä haitannutkaan vaan pääosassa olivat kerrassaan hienot kappaleet. Uuteen tuotantoon ja yllättäen ensimmäisen levyn materiaaliin nojaava setti oli hyvä, mutta tässä tapauksessa hieman lyhyt. Varmasti se ei sitä ole sellaisille henkilöille, jotka eivät ole kauheasti Saraan tuotantoon perehtyneet. Itse olen p
itänyt tästä bändistä aina ja ollut aina sitä mieltä, ett
ä aivan liian pienelle huomiolle ovat jääneet.
Taustanauhabändiksi itseään nimittävät ja jonkun verran tavaraa niiltä tuuttaankin tulemaan, mutta ne ehdottomasti vain tukevat bändin ilmaisua, joka soittajan osalta tulee esiin vain perussoittimien avulla. Ne ovat olleet aina kuitenkin oleellinen osa bändin sointia. Kauheasti ei mitään löpinöitä Jorma ( uuden levyn kansissa Joaksi itsensä lyhentänyt ) ei puhellut. Ehkä sille ei ollut tarvettakaan ja itse olen sitä mieltä, että jos ei mitään mielekästä sanottavaa ole niin silloin on parempi ollakin hiljaa.
Olisi mukava nähdä bändi kyllä seuraavalla kerralla jossain hieman otollisemmassa paikassa kuin tällaisessa diskohelvetissä. Eturivissä onneksi sai itsensä unohtamaan sen paikan ja keskittymään vain hienoon musiikkiin. Mukava päätös tämä kuitenkin oli pitkän junareissun rasittamille reissaajille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti