Täältä tullaan aurinko

Huomenna lennämme Sankarin kanssa Lissaboniin, joten blogimme jää väistämättä viikon pituiselle tauolle. Lupaamme kuitenkin suuren suuren postauksen Lissabonista heti perjantaina 29.2.2008, joten olkaahan kuulolla.

Sillä aikaa kun me reissaamme sinä, rakas lukija, voit jättää palautetta siitä mistä haluaisit meidän kirjoittavan enemmän? Jos mielessäsi pyörii jonkin tietty aihe, niin anna kuulua. Otamme vastaan mielellämme kaikenlaisia ideoita, ja olemme valmiit vastaamaan vaikeisiinkin haasteisiin. Joten, pallo on sinulle.

Kerrankin minua muuten onnisti. Satuin voittamaan tässä arvonssa palkinnon numero kaksi. Minähän en siis voita ikinä mitään!

Hauskaa viikonloppua ja hiihtolomaa niille onnellisille, joille sellainen on suotu. Me palaamme viikon kuluttua asiaan. Siihen asti, näkemiin!

Kuva

Jumboksi yhdeksässä kuukaudessa

Indie on nykyään mainstreamiä mitä elokuviin tulee. Little Miss Sunshine oli kassamenestys ja valoitti niin kansaa kuin kriitikoitakin. Ei liene mikään ihme, että samalla tavalla hellyyttävistä, omituisista ja hauskoista henkilöhahmoista koostuvia elokuvia syntyy lisää. Näistä uusin lienee Juno, jonka me kävimme tänään katsastamassa.

Elokuvan idea on varsin yksinkertainen. Teinipari kokeilee seksiä, jonka päätteeksi Juno tulee raskaaksi. Lähikauppaan astellaan reippaasti ja raskaustesti ostetaan yllättävän avoimesti. Elokuvan edetessä huomaa, ettei Juno muutenkaan turhaan kainostele. Abortti jää tekemättä ja lapselle etsitään sopivaa adoptioperhettä lehden välityksellä. Vanhemmatkin ovat asian suhteen yllättävän ok. Ei itkua, potkua ja huutoa. Kiitos siitä.

Ellen Page on ällistyttävän hyvä. Jopa liian hyvä. Myös elokuvan musiikki on aivan ihanaa. Soundtrackiltä löytyykin aimo annos indiepoppia kuten Belle & Sebastian. Eniten tykästyin kuitenkin elokuvassa paljon soineeseen Kimya Dawsoniin.

Juno sai hyvälle tuulelle. Se nauratti. Minun ja Sankarin lisäksi elokuvateatterissa oli kaksi noin 10-vuotiasta tyttöä. Mietin jo ennen elokuvan alkua miksi he olivat tulleet katsomaan Junoa. Elokuvan myötä huomasin, että olin osunut arviossani oikeaan. Juno ei ole lasten elokuva, sillä lasten on vaikea käsittää elokuvassa käsiteltäviä aiheita.

Jos pidät erilaisista ihmisistä ja tarinoista, yhdistettynä indiemusiikkiin, on Juno varmasti mieleesi. Niin se oli minunkin. Olen nyt myös tavattoman ihastunut Ellen Pagesiin. Vau!

Kuva

Beatles Story

Eilen oli sitten viimeisen joululahjan lunastuksen aikana, kun tepastelimme Lahden kaupunginteatteriin katsomaan Beatles Story-nimistä näytelmää. Tarinahan kertoi siis tästä ehkä tästä Beatles-nimisestä yhtyeestä, joka ehkä joillekin saattaa olla jostain yhteydestä tuttu.

Tämä näytelmähän on pyörinyt nyt noin 1,5 vuotta ja aina oikeastaan täysille saleille, eli kysyntää on ollut. Ja tämän nyt nähneenä voin sanoa, että en ihmettele sitä yhtään. Varsinkin bändiä esittävä porukka oli aika tyrmäävä, varsinkin musiikillisissa suorituksissaan. Koko hommaa ohjasi oikeastaan tämä musiikki ja hienointa oli siinä se, että bändi oikeasti veti kaiken livenä ja millä tavalla. En usko, että alkuperäinen yhtyekään omia kappaleitaan sen hienommin osasi esittää kuin mitä teki tämä teatteriryhmä bändikin. Uskomattoman hienosti vetivät, ja yhteen laulaminen oli todella mahtavaa. Huomasi, että hommaan eteen on todellakin nähty vaivaa ja se oli kyllä selvästi kannattanut. 

Bändin historia käytiin aika ylimalkaisesti siinä läpi ja niin kuin aikaisemmin mainittiin, niin musiikin siivin. Mihkään kauhean syvälliseen historian kerrontaan ei missään vaiheessa menty vaan lähinnä otettiin sieltä täältä sopivia paloja yhtyeen matkan varrelta. En ole vieläkään oikein varma, että olisiko sitä tarinan kerrontaa pitänyt olla enemmän vai ei. Musiikkihan se tärkein asia on aina tämän bändin kohdalla ollut niin ehkä se oli ihan viisas ratkaisu, että siihen enemmän keskityttiin, kun kerta bändikin oli kerrassaan loistava.

Näyttelijät olivat mainioita suorituksissaan, muussakin kuin pelkästään soitossa. Hersyvää huumoria tarjoiltiin koko ajan ja tällaisia suun pieksijöitähän nämä Beatlet kai aikanaan olivatkin. Toki välillä se oli jotenkin niin koomista, kun kieli tietenkin tässä esityksessä oli Suomi. Olisi ollut toisaalta veikeämpää katsoa näytelmää, kun näyttelijät olisivat kunnon brittimurteella lasketelleet, mutta hyvin se näinkin toimi.

Koko hommahan sitten päättyi ihan oikean konsertin tyyppiseen ratkaisuun, jossa ei sitten encoreiden määrällä pihtailtu vaan pojat kerta toisensa jälkeen aina uuden kappaleen ilmoille täräyttivät ja hienoahan on aina sellaista seurata, kun homma todella hanskassa oli.

Kauheasti ei negatiivista tästä löytynyt, muuta kuin ehkä se, että juonellista osuutta olisi hieman enemmän voinut. Nämä on niitä makuasiota kuitenkin tällaisissa tilanteissa ja ainahan sitä pitää jonkinlaisia kompromisseja tehdä, kun on kyse sellaisesta porukasta, jonka musiikki nauttii tänä päivänäkin sen tasoista arvostusta, että siihen ei mikään bändi enää koskaan pysty.

Hieno ja ilta mahtava joululahja. Ennen teatteriin menoa käytiin myös intialaisessa ravintolassa Lahdessa. Paikassa ei ollut ketään muita kuin me niin ainakin ruoka saatiin ripeästi ja ei tarvinnut kenenkään muiden mölinöitä kuunnella. Toisaalta tuollainen saattaa joskus olla ahdistavaakin, mutta itseäni se ei ainakaan millään tasolla häirinnyt. Ruoka oli hyvää, vaikka oma valintani ei ehkä ihan nappiin osunutkaan, vatsa tuli kuitenkin hyvin täyteen. Eli ihmiset suunnistakaapa seuraavan, kun Lahteen menette niin paikkaan nimeltä Indian Garden niin saavat nämä hienon ruuan loihtijat lisää asiakkaita.

Kuva

Tulin lyhyesti kertomaan

Kävimme tänään katsastamassa vihdoin Lahden Kaupunginteatterin The Beatles Story-näytelmän. Lisäksi kävimme Indian Garden-ravintolassa syömässä. Teatterista ja ravintolasta kuitenkin lisää vasta huomenna, sillä nyt velvollisuudet opintoja kohtaan kutsuvat. Kuka väittää ettei klo 23 ole paras mahdollinen aika lukea huomista tenttiä varten?


Pieni muistutuksen sana! Vielä ehdit osallistua Buttermilk Bisquitsin arvontaan.

Ps. Älkää unohtako katsoa taivaalle tänä yönä klo 5.26. Nähtävissä on kokonainen kuun pimennys. Seuraavaa saakin odotella sitten seuraavat kaksikymmentä vuotta, joten ihan usein moista ei pääse näkemään. Täällä tosin on niin sumuista ettei mitään kuuta kyllä edes näy.

Kuinka monta päivää on kesään?

Kevät tulee. Sen tietää siitä, kun aamuisin herätessäni kouluun on jo valoisaa ja auringon ensi säteet osuvat maahan. Sen tietää myös siitä, että linnut ovat alkaneet laulaa. Toisinaan kevään jopa haistaa aamuisin ovesta astuttaessa. Vaikka huolestun suunnattomasti siitä, että huomaan kevään merkit nykysin jo helmikuussa, en silti voi olla odottamatta jo kesää. Minä olen kesäihminen henkeen ja vereen. Minulle talvi on pelkkää selviytymistä seuraavaan kesään.

Niin, ja sitten itse aiheeseeni. Ajattelin esitellä teille ostoslistaani kevättä varten. Tässä tulee siis lista siitä, mitä minä haluan kevääksi hankkia.

1. Leveälahkeiset housut


Sytyin aikanani varsin hitaasti pillilahkeisille housuille. Muut talsivat niissä jo toista talvea, kun minä vasta harkitsin esikoisteni hankintaa. En siis ole ehtinyt käyttää kyseistä punttimallia muutamaa vuotta kauempaa, ja nyt pillit saavat väistyä leveiden lahkeiden tieltä. Ehkä juuri tästä syystä minua purjelahkeet eivät ole hirvittäneet. Olen huomannut, että monet pillilahkeiden vannoutuneet ystävät ovat haukkoneet henkeään tajutessaan, että 70-luvun housumalli on taas in.

2. Mustat ballerinat


Mustat ballerinat ovat jo klassikko. Tarvitsen ensi kevättä ja kesää ajatellen ehdottomasti uudet mustat sirot ballerinat. Edelliseni vetelivät jo viime kesänä viimeisiään. Kankaiset tai nahkaiset, jalokivillä tai ilman; tunnistan kyllä omani, kun ne kohdalle osuvat.

3. Punaiset nilkkurit tai saappaat


Tiedetään, kyseessä ei ehkä ole kesäisimmät kengät mitä kuvitella saattaa, mutta kyllä kesälläkin on viileitä iltoja! Punaiset nilkkurit tai saappaat ovat kuuluneet toivelistalleni siitä lähtien, kun edeltäjänsä sanoivat sopimuksensa irti. Etsin siis täydellistä punaista elämänkumppania piristämään asua kuin asua.

4. Korkeavyötäröinen hame


Tahdon löytää omalle vartalotyypilleni sopivan korkeavyötäröisen hameen. Paperipussivyötäröstä plussaa. Ps. Kuva ois kiva.

Mitä sinun ostoslistaltasi löytyy? Mitkä ovat sinun must-hankintasi tulevaa kesää ajatellen?

Kuvat:
H&M
Ellos
Bianco footwear

Valhallan tarinoita

Kirjamakuni on varsin yksipuolinen. Luen lähes poikkeuksetta historiallisia romaaneja. Siis sellaisia kirjoja, jotka sijoittuvat ajassa satojen ellei tuhansien vuosien päähän. Mielestäni nykyaikaan sijoittuvat kirjat ovat tylsiä. Tästä syystä en kirjastossa asioidessani tartu muihin kuin historiallisiin romaaneihin. Onneksi tämän tyyppisiä kirjoja on paljon, ja niissä on usein todella mukaansa tempaava juoni.

Eräs trilogia on lumonnut minut viime vuosina. Tartuin Johanne Hildebrandtin Valhallan tarinoita -trilogian Idun-kirjaan muutamia vuosia sitten. Idun on trilogian toinen itsenäinen osa, joten periaatteessa aloitin kirjasarjan lukemisen keskeltä. Idunin luettuani siirryin kirjasarjan ensimmäiseen osaan, Freijaan. Tänään sain päätettyä sarjan viimeisen osa, Saagan.

Valhallan tarinoissa viehättävintä ovat pohjoisen mytologian jumalat ja jumalattaret, ihanat tarinat ja se tapa jolla Hildebrandt kirjoittaa. Jokainen varmasti tietää tunteen, kun mukaansa tempaava kirja on vihdoin saatu päätökseen. Se tavallaan tyhjä tunne siitä, että kirja on nyt loppu. Se sama tunne tuli minulle tänään Saagan luettuani. Tämä pieni haikeus on mielestäni loistavan kirjan merkki. Kirja on niin hyvä ettei siitä tee mieli luopua. Minäkin toivon, että Valhallan tarinoita jatkettaisiin vielä yhdellä osalla. Ihan meidän lukijoiden vuoksi.

Minä suosittelen Valhallan tarinoita kaikille historiallisista romaaneista, pohjoisen mytologiasta tai vaikkapa mukaansa tempaavista seikkailuista pitäville. Kirjoissa on mukana tottakai myös ripaus romantiikka ja erotiikkaa. Mutta muistakaa että varoitin; nämä kirjat aiheuttavat riippuvuutta.








Kuvat täältä

Taisin muuten aikanani tarruta Iduniin kannen perusteella. Todella kaunis kuva kirjan kannessa.

MM-tason jalkapalloa

No niin, otetaanpa sitten yksi aihe tuonne urheilun suuntaan, vaikka se ei nyt kauheammin kumpaakaan meistä kirjoittajista kiinnosta. Tämän tekstin aiheena kuitenkin hieman erilainen urheilutapahtuma, jossa allekirjoittanutkin oli ihan peleissä mukana.

Eli tuossa viime viikonloppuna Hyrynsalmella järjestettiin Hankipallon mm-kilpailut. Siellä siis meidänkin ryhmärämä oli mukana taistelemassa kullasta ja kunniasta. Omat pelimme loppuivat kuitenkin jo alkulohkoon, mutta se ei meininkiä missään nimessä latistanut. Luulen, että moni oli jopa helpottunut, koska ei jatkoon päästy.

Keli oli peleissä vähintäänkin mielenkiintoinen. Kenttä oli sijoitettu järven päälle ja, kun asteet olivat lipsahtaneet plussan puolelle niin se tarkoitti sitten sitä, että kentällä oli enemmän vettä kuin lunta. Eli alla oli noin 30cm kerros vettä, jonka päällä sitten noin 20cm loskaa/lunta. Eli heti ensimmäisessä pelissä kahdella ensimmäisellä askeleella oli sukat täysin märät ja tunnelma oli kuin olisi järvessä pelannut. Pallo ei paljon mihinkään liikkunut ja taistelu käytiin sitten siellä kosteissa tunnelmissa taistellessa. Kylmyys toki monen kohtasi näissä peleissä, mutta itselläni oli kaikesta märkyydestä huolimatta koko ajan ihan lämmin. Tuli tavallaan sellainen sukelluspukuilmiö, kun se vesi siellä jaloissa enemmänkin vain lämmitti niitä jalkoja. Liikkeessä toki piti muistaa olla tai muuten olisi varmasti aika nopeasti se kylmyys jalkoihin hiipinyt.

Onneksi saunat olivat kuumina koko päivän niin pelien jälkeen pystyi sitten heti siirtymään sinne lämmittelemään. Tunnelma kisoissa oli erittäin hyvä ja kaikilla oli erittäin hauskaa. Varmasti nämä olosuhteet vielä kevensivät omalla tavallaan tunnelmaa, koska ei tuollaisella pelikentällä pelattavaa peliä kukaan voi niin vakavasti ottaa.

Seuraava tavoite olisi sitten mennä kesällä sinne Suofutiksen mm-kisoihin, eli haetaan hieman tällaisia erilaisia kokemuksia jalkapallon saralla.

Hienot kisat ja voin kyllä ehdottomasti suositella tällaisia tapahtumia kaikille.

Päivän toinen musiikkipostaus

Siinä missä The Do onnistui ihastuttamaan, tämä seuraava yhtye onnistui melkein vihastuttamaan. Retropop on nelihenkinen yhtye, joka on perustettu bändin omin sanoin hevimasennusilmiötä vastaan. Jos olet kuullut Reginasta pääset nopeasti kärryille Retropopin edustamasta musiikkityylistä. Ainoa ongelma on se, että ensimmäisen singlen perusteella kyse on huonosta Regina -kopiosta.

Kuulin kappaleen Pieni ja ihmeellinen ensimmäistä kertaa YleX:n X-Raadissa. En ollut ainut, johon kappale ei iskenyt. Raatilaiset Samuli Putro, Erno Kulmala ja YleX viikonlopun Juuso antoivat tuotokselle yhteensä neljä pistettä.

On turha teilata yhtyettä yhden biisin perusteella. Toisaalta, jos en pidä laulajan äänestä tai tavasta artikuloida, en todennäköisesti tule koskaan pitämään kyseisen laulajan musiikista. Pelkään pahoin että tässä käy näin. Itsekin laulua harrastaneena tiedän, että artikulointi on tärkeää, mutta liika on liikaa. Olen usein myös allerginen naivistisille sanoituksille. Pieni ja ihmeellinen on ehdottomasti kaikessa naivistisuudessa kuin suoraan allekirjoittaneen yläasteajan päiväkirjasta. Joko ymmärrätte miksi puistattaa?

Jottei tämä menisi pelkäksi hakkumiseksi (HAU HAU) on pakko antaa kunniamaininta Retropopin nettisivuista. Yläpalkin hahmoista tulee vanha kunnon Mixworldin chat mieleen. Tutkittavaa on paljon, ja grafiikka houkuttelee syventymään sivustoon. Ei liene ihme, että bändin esikuvana toimivat sarjakuvahahmot ja Lego-ukot.

Tutustukaa ihmeessä yhtyeen tuotantoon jos naivistinen elektropop kiinnostaa.



Lisää Retropopista täältä. Kuva samasta osoitteesta.

Ps. Pakko myöntää että Pieni ja ihmeellinen -kappale jää päähän soimaan päiväkausiksi. Tuskin minäkään muuten olisin tätä postausta kirjoittanut.

The Do

The Do on hiipinyt tietoisuuteeni vasta viime päivinä, mutta jo ensi kuuntelusta tykästyin yhtyeeseen. Yhtye nauttii suosiosta Ranskassa, mutta yhtyeellä on silti vahvat siteen myös Suomeen. The Don laulaja Olivia B.Merilahti on, nimensä perusteellakin, suomalainen. Yhtyeen toinen jäsen on ranskalainen Dan Levy.

The Don albumia ei vielä Suomesta saa, mutta ensimmäinen single "On my shoulders" on soinut viime päivät useaan otteeseen varsinkin Ylex-radiokanavalla. Debyyttialbumi "The Mouthful" sisältää myös yhden suomeksi lauletun kappaleen "Unissasi lauleskelet".



Tein äsken mielenkiintoisen huomion. Yhtyeen myspace -sivustolla nimittäin kerrotaan, että yhtye olisi tulossa esiintymään Provinssirockiin 14.kesäkuuta. Ei hassumpaa. Provinssirockin puolelta tietoa ei ole vielä varmistettu, mutta on todennäköisesti vain ajan kysymys koska seuraava artistisatsi julkaistaan.

The Don musiikkia voit kuunnella täältä.

Kuva samasta osoitteesta.

Top 5 koukuttavimmat tv-sarjat

Pahoittelen hiljaiseloa. Koulu pitää minut tällä hetkellä kiireisenä, ja vähän vapaa-aikani vietän sohvalla dvd-boksien seurassa. Ajattelinkin muutaman koukuttavan tv-sarjan innoittamana esitellä teille tämän hetken suosikkini. Nämä ovat syy sille, miksi blogimme on päivittynyt kuluneen parin viikon aikana harvakseen.

1. Greyn Anatomia


Pakko tunnustaa, olemme alkaneet seurata Greyn Anatomiaa vasta hiljattain. Sain ensimmäisen tuotantokauden joululahjaksi Sankarilta, ja se oli menoa. Ensimmäinen kausi kahlattiin läpi viikossa. Tällä viikolla posti toi toisen tuotantokauden ensimmäisen osa. Ensimmäinen diski oli katsottu hetkessä.
Vastaavanlaista koukuttumista en ole kokenut hetkeen. Henkilöt, juonikuviot ja näyttelijät ovat vain niin hyviä, ettei tätä sarjaa voi lakata katsomasta. Miksi, oi miksi, en aikani tajunnut alkaa seurata tätä Neloselta?

2. LOST


Niinpä niin, Lost. Tämä on yksi tv-historian koukuttavimmista sarjoista, joka on jaksanut pitää minun mielenkiintoni yllä kolmen kauden läpi. Odotin neljättä kautta, kuin kuuta nousevaa, enkä voi sanoa pettyneeni sen avausjaksoon.
Moni pitää tätä sarjaa aivan liian sekavana sen herättämien kysymyksien vuoksi. Jatkuvasti tulee jotakin uutta ja ihmeellistä, eikä vanhojakaan ihmeellisyyksiä edes ehditä selittämään. Minua tämä seikka ei ole häirinnyt.
Tämä sarja on täynnä upeita henkilöhahmoja hienoine näyttelijöineen. Jotkut henkilöhahmoista saavat minut näkemään punaista (Jack), kun toisten ilmestyminen ruutuun on kuin päivän pelastus (Sawyer, Locke, Hurley).
Odotan aina jokaista jaksoa innolla.

3. Täydelliset naiset


Tämä on sarja, jota seuraan ihan tv:stä Nelosen tahtiin. Rakastuin sarjaan heti toisesta jaksosta alkaen (ensimmäisen jakson onnistuin missaamaan). Jos olen aiempien sarjojen kohdalla kehunut roolihahmoja ja näyttelijöitä, niin tämän sarjan kohdalla heitä on kehuttava vielä hieman enemmän. Tämä sarja on maanantai-iltojeni pelastus täynnä ihanaa komiikkaa ja draamaa.
Tajusin muuten vasta kuvaa katsoessani, ettei maanantaina 4.2. nähdyssä jaksossa esiintynyt Breetä ollenkaan.

4. House


Kolme sanaa: Tohtori Gregory House. Tv-historian hienoin, hauskin, kiehtovin ja viihdyttävin hahmo. Hugh Laurien roolityö Housena on upeaa! Laurie on Housena juuri niin kyyninen ja sarkastinen, kuin House vain voi olla. Ripaus kyynisyyttä lisää ja koko hahmo olisi pilalla.
Tätä seuraamme myös tv:stä Mtv3:sen tahtiin. Jos Täydelliset naiset pelastaa maanantain, on House torstain ehdoton tähti. Maanantai ja torstai ovatkin ainoat päivät, jolloin tv kannattaa avata.

5. Muodon vuoksi


Tämän sarjan uusimpia tuotantokausia on Suomessa saatu odotella vähän turhankin kauan. Muistin virkistämiseksi aloitimme katsomaan sarjaa alusta jonkin aika sitten. Tällä hetkellä nautimme toisesta tuotantokaudesta, sillä posti toi boksin muutama viikko sitten. Vaikka tämä sarja saa välillä minut voimaan pahoin, on se silti erinomainen. Huomaan, että olemme tykästyneet erityiseti lääkärisarjoihin. Jokainen näistä on kuitenkin tyyliltään hyvin erilainen. Tässä sarjassa on juoni kohdallaan. Alati vaihtuvat asiakkaat, ja tohtoreiden omat suhdekuviot ovat mielenkiintoisia ja koskettavia. Välillä inhorealistiset leikkauskohdat saavat miettimään mikä tässä yhteiskunnassa on oikein vialla.


Seuraamme toki muitakin tv-sarjoja, mutta nämä viisi sarjaa ansaitsevat paikkansa viiden parhaimman joukossa. Sankari seuraa näiden lisäksi muun muassa Pakoa, minun pakkomielteeni lienee Americas Next Top Model. Oodtankin suomalaista versiota kauhunsekaisin tuntein. Mistä löytyy Suomen Tyra, entä J Alexander?

Kuvat löytyvät täältä ja täältä

EDIT//
Meinasin unohtaa kokonaan yhden kaikista parhaimman:
Rimakauhua ja rakkautta


Noloa, tämähän meinasin mennä pelkästään jenkkien kehumiseksi.

Kuva

Kentin kanssa Lahdessa

Nähtiinhän sitä sellainenkin ihme, että tämä Ruotsin suuruus soitteli jossain muuallakin kuin näissä meidän isoimmissa kaupungeissa. Itselle se sopi vallan mainiosti, kun matkaa ei kertynyt sitten niin paljon. 

Hyvissä ajoin saavuttiin paikalle, kun aateltiin, että varmaan klo 20 aloittelee lämmittelijänä toiminut Familjen. Eihän siinä ihan niin kuitenkaan käynyt, vaan Familjen aloitti vasta joskus 20.30. Hyötyä ajoissa menemisestä oli se, että virvoke jonossa ei tarvinnut aikaansa viettää niin kuin kävi niille, jotka hieman myöhemmin paikalla saapuivat.

Familjen oli juuri jotain sellaista kuin osasin sen olettaakin olevan. Eli toinen kaveri värkkäsi koneiden kimpussa ja sitten tämä päähenkilö eli musiikin isä hoiti laulamispuolen ja sen muun erilaisen kekkuloinnin lavalla. Hieman tylsähköä seurattavaa se oli ja tuollainen meininki toimii selvästi paremmin silloin, kun ollaan jossain ihan tanssimielellä liikkeellä tai sitten vastaavasti kotona fiilistellessä. Eipä settikään ollut pituudella pilattu, kun sieltä se 4 biisiä vain tuli. Hieno sinkkukappale Det Snurrar i Min Skalle sai toimia setin lopetus biisinä. Kuulemma Kentin keulamies Jocke Bergin mielestä paras kappale pitkiin aikoihin. 

No kauaa ei nokka tuhissut lämmittelejän jälkeen, kun jo itse pääakti eli Kent oli lavalla. Hyvä, että ehdittiin vessassa välillä käydä ja jo klo 21 Kentin sulosävelet tanssahtelivat korviimme. Ja aika mukavalla tyylillä se tanssahtelu sitten tapahtuikin. Olen viimeksi tainnut nähdä Kentin muistaakseni vuonna 2003 ja aivan selkeää piristymistä on tapahtunut tässä viiden vuoden aikana. Ovatko pojat saaneet sitten jostain uutta virtaa tekemisiinsä vai mistä lienee johtuu, mutta meininki oli oikein hyvää. Myös itse lavaan, valoihin ja taustakankaalle heijastettuihin kuvituksiin oli panostettu ja ne elävöittivät hienosti keikkaa. Ehdottomasti hienointa videomateriaalia oli eräässä taustavideossa pyörinyt erilaisten henkilöiden irvistely.

Olen aina helkkarin huono ollut muistamaan biisien nimiä ja varsinkaan niin, että yrittäisin sitten keikan jälkeen muistella, että mitä kappaleita soitettiin. No toki tällaiset kuin Om Du Var Här ja Dom Andra soitettiin. Kyllähän se pääasiassa sellaista hittikimaraa oli, mutta myös uudelta levyltä soitettiin useampikin kappale. Ja ehkä juuri posiitivisimmin yllätti näiden uusien biisien toimivuus livenä. Ihan ei ole täysin itseäni tuo uusi levy sytyttänyt, mutta näin livenä ne nousivat ihan uudelle tasolle. Kävi vähän samalla lailla kuin kesällä The Killersin keikalla, jonka jälkeen uusin Sam`s Town albumi on kuulostanut aivan mahtavalta. En ole vielä keikan jälkeen ehtinyt tuota uutta levyä soittimeeni nyt laittaa eli en ole päässyt testaamaan sitä, että kävikö Kentin uusimman tuotoksen kanssa ns. killersit :)

Mikään ei keikassa jäänyt häiritsemään tai tuonut sellaista fiilistä, että jotain oleellista olisi jäänyt puuttumaan. Yleisö innostui eniten yleensä Isola-albumilta tuttujen biisien ääressä ja samoin kävi toki tämän uuden hittisinkun Ingentingin kohdalla. Yleisö eli aika mukavasti mukana ja olin positiivisesti siitä yllättynyt. Ikäjakauma oli aika iso ja se kertoo kieltään siitä, että poikain musisointi vaikuttaa moniin eri ihmisryhmiin.

Aika kehumisen puolelle tämä koko teksti on mennyt, mutta täytyy sanoa, että erittäin hyvän vaikutuksen kyllä tekivät. Bändi soitti vähäeleisesti, mutta tyylikkäästi ja Jocke Berg sitten hieman yleisön kanssa rupatteli ja heitteli vesipulloja janoisille. Kauheaa karismaa en lavalla huomannut, mutta sitäkin toimivampaa musisointia ja tunteisiin vetoavaa meininkiä. Täytyy kiittää kovin keikasta ja antaa vielä kerran iso käsi eilisistä iltamista!

Kuva

Green shirt for stop global warning

Oletko huolestunut ilmastonmuutoksesta ja sen seurauksista? Et varmasti ole yksin. Huomenna jokainen, joka tuntee huolta maapallomme tulevaisuudesta, voi vetää sen merkiksi päällensä vihreän paidan. Huomenna, helmikuun ensimmäisenä, vietetään Green shirt for stop global warning -päivää. Päivän idea on nimensä kaltainen. Pukeudu vihreään paitaan.

Minä ajattelin huomenna pukeutua vihreään t-paitaan. Vaikka vihreä t-paita tuskin maailmaa pelastaakaan, on idea varsin hauska ja yksinkertainen. Onpahan ainakin juteltavaa muiden vihreäpaitaisten kanssa.

Ensi yönä Suomen aikaan alkaa Lost -tv-sarjan neljännen tuotantokauden jaksot rapakon takana. Minä olen seurannut sarjaa USA:n tahtiin, joten olen ehtinyt odotella kyseisiä uusia jaksoja jo jonkin tovin. Täytyy myöntää, että todennäköisesti kyseinen kauden aloitusjakso kuuluu perjantai-illan ohjelmistoon mitä suurimmalla todennäköisyydellä.

On tässä vielä yksi syy odottaa helmikuun ensimmäistä; huomenna päättyy herkkulakkoni! Arvatkaa mitä on eväänäni Lost -illassani. Suklaata, tottakai!

Kuva