Kesän viimeiset festarit(ko)

Tänään starttaa ehkä yksi kesän viimeisistä festivaaleista. Flow08 -festivaaleja on odotettu siitä lähtien kun ensimmäiset kiinnitykset julkaistiin. Kolmen päivän aikana meitä viihdyttää ainakin Múm, CSS, Le Corps Mince de Francoise, Sebastien Tellier, The Roots sekä Crystal Castle. Sunnuntaina esiintymässä ovat muun muassa Cut Copy sekä Plotium 74, mutta meillä on hallussamme ainoastaan perjantaille ja lauantaille oikeuttavat liput. Sunnuntaina matkaamme jo iltapäivästä kotiin.

Tästä kaikesta ja ehkä vähän muustakin tulossa siis kattavaa raporttia heti alkuviikosta.


Kuvat täältä. Kuvaajat L. Brancovitz ja Jussi Hellsten.

Ps. Muista osallistua tähän arvontaan! Ja vielä ehdit vastata myös tähän arvontaan!

PMMP @ Kotkan Meripäivät 27.7.2008

PMMP:n tyttöjen paluuta on odotettu kuin kuuta nousevaa. Ainakin minä olen odottanut. Kun kesän keikat keväällä julkistettiin oli selvää, että jonnekkin on päästävä. Se joku oli sitten lopulta Kotkan Meripäivien keikka sunnuntaina 27.7. Paikkana siis Kotka ja muita esiintyjiä muun muassa Yö sekä Guitar Slingers, joita emme tosin katsoneet.

Kotkan Meripäivien areenakonsertit olivat varustettu merkinnällä K-18. Ehkä tästä syystä minulle tuli pienoisena yllätyksenä se, että alue oli täynnä pieniä lapsia vanhempiensa kanssa. Lisäksi yleisön joukossa oli paljon henkilöitä, jotka olivat tulleet paikan päälle katsomaan Yötä. Lapset ja Yö-fanit eivät aiemmin ole sattuneet kanssani samoille PMMP:n keikoilla, mikä on toisaalta ihan hyvä vain. Ei sillä, että minulla olisi jotakin näitä ihmisryhmiä vastaan.

Mammalomansa päättäneet PMMP:n tytöt huokuivat esiintymisen iloa. Meno oli entisensä, ja esiintymistä oli ilo seurata. Yleisöä taasen ei ollut. Olen aiemmin tottunut siihen, että PMMP:n keikalla voi heittäytyä täysillä musiikin vietäväksi. Kotkassa moista ei kuitenkaan voinut tehdä, johtuen hyvin jähmeästä yleisöstä. Eturivissä varmasti meininkiä riitti, mutta suurin osa yleisöstä seisoi paikallaan ja töllötti lavalle tai ravasi jatkuvasti vessaan tai anniskeluun. Kaiken lisäksi yleisöä oli paikalla hävettävän vähän!

Kotkassa esitetty setti oli varsin perinteikäs. Kuulimme muun muassa kappaleet Päiväkoti, Oo Siellä Jossain Mun, Matkalaulu, Kovemmat Kädet, Rusketusraidat, Matoja, Päät Soittaa, Taiteilia ja Joku Raja. Bändi esitti myös uuden kappaleen, Viimeinen Valitusvirsi, joka ei valitettavasti ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen jäänyt mieleen kummittelemaan. Toisin sanoen, olin ehkä hivenen pettynyt, mutta odottelen silti kuuliaisena muuta uutta tuotantoa. Vaikea uskoa, että PMMP:n biisintekijäporukalla mentäisiin ihan suohon.

Kotkan keikasta jäi yleisön tahmeuden vuoksi vähän nälkäinen olo. Olisi mukava nähdä bändi jossakin toisessa keikkapaikassa ja toisenlaisen yleisön edessä. Saisin varmasti keikasta enemmän irti, jos ympärillä olisi yhtälailla PMMP:n paluusta iloitsevia ja sitä arvostavia ihmisiä. Valitettavasti loppukesän keikoista mikään ei oikein sovi omaan aikatauluuni, joten seuraava tapaaminen siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Sääli.

Kiitokset vielä PMMP:n tytöille oman tyylinsä säilyttämisestä näin äitiydenkin myötä. Ihan samalla tavalla sitä juttua tulee, eikä kieltä ole turhaan siistitty.

Jään innolla odottamaan uutta materiaalia ja toivottavasti pian toteutuvaa uutta kiertuetta.

Miralla on muuten uskomattoman hieno leikkaus hiuksissaan. Melkein kateeksi käy. Ja tyttöjen maku esiintymisasujen suhteen ei petä koskaan.



Kuvat: Sankari

Levyarvostelu: Plutonium 74 - Peittoalueen ulkopuolella

Mietin ennen tätä kirjoittamista, että mihin sitä sitten tätä bändiä vertaisi. No mieleen tuli sitten kaksi bändiä: Risto ja Leevi and the Leavings. Eli jos koskaan ei ole tätä bändiä aikaisemmin kuullut niin jotain tuollaista on siis luvassa.

Heti alusta alkaen musiikki sai hymyn naamalle. Ensimmäinen kuuntelu tapahtui lenkillä juostessani ja toimi aika täydellisenä soundtrackina, kun tuolla luonnossa juoksi. Toi positiivista energiaa matkan taittamiseen. Kappalemateriaali on suhteellisen tasalaatuista ja mitään ihmeempiä notkahduksia ei tapahdu missään vaiheessa. Tavallaan on hieman kahdenlaisia kappaleita, on niitä hassutteluja ja sitten ehkä hieman vakavampaa ja enemmän kieli poskessa tehtyjä kappaleita. Sellainen perus letkeys paistaa kuitenkin läpi koko levyn ajan ja siksi tätä on erittäin rentouttavaa kuunnella. Sanoitukset tempaavat mukaansa ja huomaa usein toistelevansa niitä kaikkein hölmöimpiä hokemia.

Kaiken kaikkiaan erittäin toimiva paketti, jossa lyriikat, sävellykset ja sovitukset lyövät hyvin yhteen. Olen huomannut, että aina vaan palaa uudelleen levyn ääreen ja kuuntelee siitä uudestaan ja uudestaan. On mukava, että tulee koko ajan esille erilaista suomalaista musiikkia sen perinteisen suomirockin sijaan.

Jos sitten pitäisi listata ne kappaleet, mitkä voisi tältä levyltä ensi kuuntelijalle suositella niin ne voisivat olla seuraavat: Kaisa meni Diskoon, Radioaktiivisen kalan salat ja Tuubajuuba. Noilla pääsee hyvin käsitykseen siitä, että mitä tuleekaan olemaan luvassa. Käykää siis hyvät ihmiset tämä bändi tarkastamassa ja kertokaa omat mielipiteenne!

Kuva

Arvostelussa uusin CSS:n albumi

CSS:n tuorein albumi ilmeistyi pitkän odotuksen jälkeen vihdoin heinäkuun lopulla. Levy putkahti pihalle juuri sopivasti ennen bändin seuraavaa Suomen vierailua, Flow Festivalin keikkaa.

Donkey on varmasti varsin odotettu uutuus. Ennen levyn julkaisua albumista saattoi kuunnella maistiaisia, joista mainitsinkin tässä postauksessa. Lisäksi viime viikkoina tuorein single Left Behind on saanut soittoaikaa YleX:llä.

Kun pistin Donkeyn ensimmäistä kertaa auton stereoista soimaan odotukset olivat korkealla. Esikoisalbumi Cansei De Ser Sexy iski kovaa vuosi sitten. CSS:N musiikin ei ole aina tarkoitus olla vakavaa, ja bändin meininki ja hulluttelu on ollut piristävä ruiske Coldplayn ja muiden lähes täydellisyyttä hipovien yhtyeiden joukossa. Esikoisalbumin rääväsuiset sanoitukset ja tanssittava polje tekivät minuun lähtemättömän vaikutukset, ja saivat janoamaan aina vain lisää.

Tästä syystä ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen olin hämilläni. Missä on esikoisalbumin hullutteleva ja itseironinen meininki? Kyllähän Donkeykin tanssittaa ja koukuttaa, mutta tuore albumi tuntuu edelliseen verrattu vähän liiankin täydelliseksi hiotulta. Aivan kuin CSS olisi yllättäin kasvanut isoksi ja aikuistunut. Musiikkia ei enää tehdä kieliposkella hauskapidon kustannuksella, vaan kappaleet ovat kuin suoraan täydellisten popkappaleiden tehtaalta tilattuja. Nämä kaikkihan kelpaisivat sinne YleX:n soittolistalle!

Jotakin tuttua tässä kuitenkin on. Välillä kuvittelen työntäneeni CSS:n sijasta levysoittimeen The Soundsin albumin. Jo mainitsemani Left Behind menisi The Soundsin kappaleesta koska tahansa. Eikä yhtäläisyydet ruotsalaiskollegoiden kanssa tähän lopu.

Pakko tästä levystä on kuitenkin pitää. Vaikka hauskanpito ei levystä läpi kuulukaan esikoisen lailla, ei levy missään mielessä silti huono ole. Kappaleet tarttuvat kuin purukumi tukkaan, ja sitä huomaa laulavansa kappaleiden mukana jo muutaman kuuntelukerran jälkeen. En myöskään pysty kuuntelemaan tällä hetkellä mitään muuta albumia, kuin Donkeya. Kyllä se jotakin levyn tasosta kertoo.

Vaikka CSS tuntuu vaihtaneensa ainakin hiukan suuntaa, pysyn silti mukana. Aion tanssia parin viikon päästä tämänkin levyn tahtiin, aivan kuten tanssin Cansei De Ser Sexyn tahtiin viime lokakuussa Hartwall Areenalla. Olin oman katsomoni ainut tanssija. 16.elokuuta en luultavasti ole.

So I might fly back to Helsinki
And even stay there for a while

CSS - Left Behind

Kuva