Mietin ennen tätä kirjoittamista, että mihin sitä sitten tätä bändiä vertaisi. No mieleen tuli sitten kaksi bändiä: Risto ja Leevi and the Leavings. Eli jos koskaan ei ole tätä bändiä aikaisemmin kuullut niin jotain tuollaista on siis luvassa.
Heti alusta alkaen musiikki sai hymyn naamalle. Ensimmäinen kuuntelu tapahtui lenkillä juostessani ja toimi aika täydellisenä soundtrackina, kun tuolla luonnossa juoksi. Toi positiivista energiaa matkan taittamiseen. Kappalemateriaali on suhteellisen tasalaatuista ja mitään ihmeempiä notkahduksia ei tapahdu missään vaiheessa. Tavallaan on hieman kahdenlaisia kappaleita, on niitä hassutteluja ja sitten ehkä hieman vakavampaa ja enemmän kieli poskessa tehtyjä kappaleita. Sellainen perus letkeys paistaa kuitenkin läpi koko levyn ajan ja siksi tätä on erittäin rentouttavaa kuunnella. Sanoitukset tempaavat mukaansa ja huomaa usein toistelevansa niitä kaikkein hölmöimpiä hokemia.
Kaiken kaikkiaan erittäin toimiva paketti, jossa lyriikat, sävellykset ja sovitukset lyövät hyvin yhteen. Olen huomannut, että aina vaan palaa uudelleen levyn ääreen ja kuuntelee siitä uudestaan ja uudestaan. On mukava, että tulee koko ajan esille erilaista suomalaista musiikkia sen perinteisen suomirockin sijaan.
Jos sitten pitäisi listata ne kappaleet, mitkä voisi tältä levyltä ensi kuuntelijalle suositella niin ne voisivat olla seuraavat: Kaisa meni Diskoon, Radioaktiivisen kalan salat ja Tuubajuuba. Noilla pääsee hyvin käsitykseen siitä, että mitä tuleekaan olemaan luvassa. Käykää siis hyvät ihmiset tämä bändi tarkastamassa ja kertokaa omat mielipiteenne!
Kuva
2 kommenttia:
Mä olen elänyt plutoniumin ajan niin musiikkipimennossa, mutta pitänee marssia myspaceen heti.
Laitahan sitten kommenttia ja ajatuksia musiikista tulemaan, kun olet käynyt kuuntelemassa.
Lähetä kommentti