Päivän toinen musiikkipostaus

Siinä missä The Do onnistui ihastuttamaan, tämä seuraava yhtye onnistui melkein vihastuttamaan. Retropop on nelihenkinen yhtye, joka on perustettu bändin omin sanoin hevimasennusilmiötä vastaan. Jos olet kuullut Reginasta pääset nopeasti kärryille Retropopin edustamasta musiikkityylistä. Ainoa ongelma on se, että ensimmäisen singlen perusteella kyse on huonosta Regina -kopiosta.

Kuulin kappaleen Pieni ja ihmeellinen ensimmäistä kertaa YleX:n X-Raadissa. En ollut ainut, johon kappale ei iskenyt. Raatilaiset Samuli Putro, Erno Kulmala ja YleX viikonlopun Juuso antoivat tuotokselle yhteensä neljä pistettä.

On turha teilata yhtyettä yhden biisin perusteella. Toisaalta, jos en pidä laulajan äänestä tai tavasta artikuloida, en todennäköisesti tule koskaan pitämään kyseisen laulajan musiikista. Pelkään pahoin että tässä käy näin. Itsekin laulua harrastaneena tiedän, että artikulointi on tärkeää, mutta liika on liikaa. Olen usein myös allerginen naivistisille sanoituksille. Pieni ja ihmeellinen on ehdottomasti kaikessa naivistisuudessa kuin suoraan allekirjoittaneen yläasteajan päiväkirjasta. Joko ymmärrätte miksi puistattaa?

Jottei tämä menisi pelkäksi hakkumiseksi (HAU HAU) on pakko antaa kunniamaininta Retropopin nettisivuista. Yläpalkin hahmoista tulee vanha kunnon Mixworldin chat mieleen. Tutkittavaa on paljon, ja grafiikka houkuttelee syventymään sivustoon. Ei liene ihme, että bändin esikuvana toimivat sarjakuvahahmot ja Lego-ukot.

Tutustukaa ihmeessä yhtyeen tuotantoon jos naivistinen elektropop kiinnostaa.



Lisää Retropopista täältä. Kuva samasta osoitteesta.

Ps. Pakko myöntää että Pieni ja ihmeellinen -kappale jää päähän soimaan päiväkausiksi. Tuskin minäkään muuten olisin tätä postausta kirjoittanut.