Tämä siis on Otto Talvion kirjoittaman kirjan nimi, joka julkaistiin tuossa viime vuoden lopussa. Kirjan teemana on populaarikulttuurin ilmiöt vuosien varrelta, lähinnä kuitenkin musiikin muodossa asioita tarkastellaan. Kirjoitukset on koottu Oton Helsingin Sanomien NYT-liitteeseen ja Rumbaan kirjoittamista teksteistä. Eli pieniä kolumneja eri aiheista. Hyvää kirjassa on se, että tuodaan omia mielipiteitä asioista esille reilusti ja, vaikka ei olisi asioista samaa mieltäkään niin on erittäin viihdyttävää lukea sellaista ja herättäähän se samalla myös omia ajatuksia. Parasta kirjassa on ehdottomasti hippien ainainen mollaaminen ja täytyy myöntää, että monessa suhteessa näissä kohdissa on ihan järkevä selityskin taustalla.
Itselle kiinnostavia bändejä vilisee paljon sivuille kuten Big Star, Posies, Weezer ym. "power-pop"-yhtyeet. Näitä herra selvästi arvostaa ja ovat myös sellaisia bändejä, jotka olisivat voineet hieman suuremmankin arvostuksen saavuttaa. Toki noista kaikki vielä aktiivisesti ovat musiikin kentällä uutta tuottamassa, mutta en usko että enää tilanne kuitenkaan muuttuu. Weezer toki on ison kansan suosion saanut poikkeuksena näihin muihin. Myös mod-kulttuuri kulkee koko teoksen ajan vahvana mukana ja tavallaan tulee selville kuinka paljon se on vaikuttanut nykyiseenkin, varsinkin brittiläiseen, musiikki/tyylikulttuuriin.
Toki muutkin perinteiset bändit ja vuosikymmenet läpi käydään. Moni voi kritisoida joidenkin vuosi kymmenien nopeaa ohittamista, mutta minusta ainakin jostain 60-70-luvusta ja sen mahtavuudesta on jauhettu jo aivan liikaa. Kaikilta vuosi kymmeniltä kyllä löytyy sitä mielenkiintoista tavaraa kuin vaan jaksaa sitä etsiä.
Kaikista kummallisinta kirjassa on se, että kaikkein isoin juttu on uhrattu suomalaiselle Cliftersille. Jollekin helvetin Cliftersille!! Toki nyt bändin tiedän, mutta ei se nyt mielestäni niin mullistava orkesteri ole, että sille olisi kaikkein isoimman jutun tässä kirjassa suonut. Mutta kirjailija toki tekee omat päätöksensä itse.
Se lämmitti kanssa sydäntä, että hevi sivuutetaan muutaman sivun jutulla. Se on ihan piristävää Suomessa, että siitä ei edes joka paikassa sitten jauheta, vaikka se on iso osa nykyistä populaarikulttuuria. Itse olen ainakin kyllästynyt jo koko musiikki lajiin, vaikka sitä on paljon tullutkin kuunneltua. Se ei vain yksinkertaisesta anna enää mitään ja se on saanut liian suuren osan suomalaisesta musiikkikentästä.
Kirja on mukavaa ja helppoa luettavaa, mutta tuntuu että monessa aiheessa ( Cliftersiä ) lukuunottamatta oltaisiin voitu porautua hieman syvämmällekin. Toki nämä ovat eri lehdissä julkaistuja kolumneja joiden kirjoitusten pituuksissa on varmasti ollut rajoitteita. Ehkä kirjanaan olisi sitten voinut hieman pidentää niitä ja liittää mukaan syvempää pohdintaa. Yhtä kaikki, suositeltava kirja kaikille pop-musiikista kiinnostuneille.
Laitetaan lopuksi kirjan innoittamana muutama levy, jotka kannattaa ottaa haltuun jos tuo power-pop kiinnostaa:
The Posies - Amazing Disgrace ja Frosting on the Beater
Big Star - #1 / Radio City
Weezer - Weezer
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti