Puhun ystävistä, jotka ovat kulkeneet mukanani yläasteelta asti, eli noin viimeiset kahdeksan vuotta. Monen monta yhdessä vietettyä tuntia: iloja ja suruja, naurua ja jopa itkua. Kamalaa jännitystä ja onnistumisen tunnetta. Todellista mukana elämistä. Mielikuvituksen lentoa.
Tänään tiemme tuli päätökseen. Todennäköisesti emme enää tapaa uusissa merkeissä. Onneksi muistot ovat ja pysyvät, eikä niitä kukaan voi ottaa pois. Voin aina palata niihin halutessani.
Minun tulee ikävä heitä. Aivan varmasti tulee. Omalla sarallaan he ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen. Vaikutuksen, jollaista mikään muu vastaava kirja ei voi tehdä.
Kukaan ei ole kuollut. Sanoin hyvästit tänään Harry Potterille ja hänen ystävilleen.
Hei, ja kiitos kaikesta. Toivottavasti tavataan vielä joskus.
Suurin aarre on ymmärrys rajaton.
Lainaus: Harry Potter ja kuoleman varjelukset
Kuva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti