Suomen naurettavin ilta

No niin, hypätäänpä tällaisen aiheen pariin kuin stand up-komiikka. Jokainenhan nyt tietää nämä hassun hauskoja tarinoita iskevät kaverit, jotka päätään aukovat ihmisille ja siitä sitten vitsejä vääntävät ja kaikilla on niin eri hauskaa. Kaverini innostui tästä harrastuksesta enemmän noin pari vuotta sitten ja on päässyt aika hyvin hommaan sisälle. On tullut myös huomattua se, että eipä tuo tuollaisten juttujen tekeminen sitten olekaan niin yksinkertaista. Helposti sitä ajattelee, että kaikki ne esitykset on täysin spontaaneja ja juttuja tulee sitä mukaan, mitä mieleen juolahtaa. Totuus on kuitenkin toinen, vaikka kyllä siinä vaaditaan myös sitä tilanteen mukana elämistä.

Kaikki esitykset suunnitellaan aika tarkasti ja kaikesta mitä ympärillä tapahtuu niin yritetään sitä huumorin siementä löytää ja myös niin, että se naurattaisi muitakin kuin itseään. Usein kaverillani on tapana testata juttuja mulle, mutta olen siinä mielessä hieman huono vaihtoehto siihen, koska huumorimme on sillä samalla alhaisella tasolla niin toki ne jutut yleensä minua naurattavat. Onneksi on keksitty näille koomikoille sellaisia treeni-iltoja, jossa he pääsevät kokeilemaan uusia juttujaan ihan normaali yleisön eteen ja täten saavat sieltä kautta sen palautteen, että mitä juttuja kannattaa viedä eteenpäin.

Itse olen jonkun verran näissä illoissa sitten kiertänyt ja sellaisen varoituksen sanan annan, että ei välttämättä kannata mennä kahta kertaa sellaisiin iltamiin, jossa on sama porukka esiintymässä. Varsinkin jos tapahtumat ovat lähellä toisiaan. Siinä käy meinaan niin, että kuule samat jutut sitten uudelleen. Itselleni näin on käynyt kertaalleen ja enemmän silloin ehkä häiritse se, että illan MC:kin veti samat jutut, koska juuri niiden olen luullut olevan niin kovin spontaaneja. Virhe ajatus siis jälleen siinäkin asiassa.

MC:llä on erittäin suuri rooli, koska tämän henkilön tarkoituksena on pitää sitä tunnelmaa yllä aina esiintyjien välillä ja olla se tirehtööri joka hommaa vetää. MC:n aikana usein myös vedetään yleisöä mukaan ja suoraan sanoen auotaan päätä aina tarpeen tullessa. MC:n paikka on ehdottomasti haastavin ja siihen eivät kaikki, muuten hyviä juttuja kertovat, välttämättä sovellu vaan se vaatii tietynlaista persoonaa.

Suomessa taso on koko ajan kovasti nousussa ja uutta porukkaa nousee esiin koko ajan. Tavallaan tästä koko hommasta on vähitellen kehittymässä saman tyyppinen trendi kuin vaikka jostain pokerista, joka on niin helkkarin ihanaa muka tällä hetkellä. Toisaalta stand up-komiikan todellakin kuuluu tämä paikka saada ja nousta suurempaan tietoisuuteen. Ehkä tämä vaatii myös enemmän älyllisästä ajattelua kuin vaikka Pulkkisen katsominen ( joka sekin hyvä omalla tavallaan onkin ). Usein asioissa ollaan enemmän ajan hermolla ja joskus sitten vähemmän.

Suosittelen kaikkia lämpimästi menemään tällaisiin iltoihin jos kotipaikkakunnalla sellaisia järjestetään. Usein näitä rattoisia iltamia vietetään näissä mukavissa pubeissa joissa jo valmiiksi on mukava tunnelma.

Ja lisäksi nyt kannattaa saapua Lahteen 18.4.2008 klo 19 alkaen seuraamaan Suomen naurettavinta iltaa. Siellä on esiintymässä useampia komiikoita ja aivan sieltä Suomen parhaasta päästä. Liput pitäisi olla piakkoin saatavilla lippupalvelusta.

Lisätietoa tuosta tapahtumasta löytyy myös osoitteesta www.rullatuoli.fi!

H&M ja muusikot yhdessä AIDSia vastaan

Miten yhdistää muoti, musiikki ja hyväntekeväisyys? Helposti, jos H&M:n uusinta kampanjaa katselee. Torstaina 31.1.2008 se viimeistään nähdään: Fashion Against Aids.

Fashion Against Aids -kampanjan takana on hollantilaisen Ninette Murkin vuonna 2001 perustama säätiö Beauty Without Ivory. Kampanjan ideana on koota kasa eri taidealojen suuruksia suunnittelemaan vaatteita, joiden myynnistä luovutetaan puolet belgialaiselle trooppisen lääketieteen instituutille.

Nyt H&M on lähtenyt mukaan hyväntekoon. Suunnittelijoiksi on pestattu muun muassa Rihanna, Timbaland, Scissor Sisters, Good Charlotte ja My Chemical Romance. Jokainen on suunnitellut yhden tai useamman t-paidan, topin tai hupparin kampanjaa varten. Vaatteet tulevat myyntiin H&M:n kautta, ja niiden tuotosta lahjoitetaan 25 prosenttia aidsin vastaiseen työhön.

Kampajan vaatteet eivät ole hinnalla pilattuja, ja löysimme Sankarin kanssa omat suosikkimme vaatteiden joukosta nopeasti. Rufus Wainwrightin suunnittelema tanktoppi oli molempien mieleen. Sääli ettei kyseisestä paidasta ole lainkaan miesten versiota. Myös Chicks on Speedin tanktoppi miellytti.

Lupaan tarjota päiväkahvit sille, joka kulkee rohkeasti kadulla USE A CONDOM -paita päälle. Nyt kannattaa provosoitua hyvän asian puolesta :)

Kuvassa Jade Jaggerin ja Katharine Hamnetin suunnittelemat paidat


Kuvat täältä

Maanantaina ei mittään, tiistaina ei mittään?

Olen hävittänyt kalenterini. Etsin sitä pitkään kotoani, mutta tulin siihen tulokseen, että sen on täytynyt jäädä vanhempieni luokse. Vierailu heidän luokseen osoitti kuitenkin, ettei kalenteria löydy sieltäkään. Se on tipotiessään. En tiedä tulisiko minun panikoida. Mielessäni pyörii jo nyt kymmeniä päivämääriä, jotka pitäisi merkitä kalenteriin ennenkuin unohdan ne. Tenttipäiviä, työhaastatteluita, teatterivierailuja ja deadlineja. Olen hukassa ilman pientä kalenteriani. Ostohetkellä kalenterin hinta oli vaivaiset neljä euroa, nyt kun kalenteri on kadoksissa sen arvo on noussut korvaamattomaksi.

Olen aina ihmetellyt ihmisiä jotka eivät käytä kalenteria. Eräs ystäväni ei koskaan muista sovittuja asioita, ja kun ehdotan hänelle kalenterin käyttöän, hän kertoo ettei osaa käyttää sellaista. Hän ei kuulemma muistaisi kuitenkaan katsoa kalenteriaan saatika sitten kirjoittaa sinne. Hänen tapauksessa uskoisin niin myös tapahtuvan.

Vielä en panikoi. Seuraavaksi käyn läpi kaikki viime aikoina käyttämäni laukut. Toivoa siis on vielä. Vielä en halua vaipua siihen epätoivoiseen ajatukseen, että olen oikeasti hukannut kalenterini, ja tällä hetkellä sen onnellinen löytäjä minun sijastani tietää milloin minun kuukautiseni alkavat.



Kuva

Heath Ledger 4.4.1979-22.1.2008

Muistan elävästi teinivuodet 10 This I Hate About Youn, Ritarin Tarinan ja Patriootin parissa. Patriootti löytyy vieläkin VHS:nä, Ritarin tarinan omisti paras ystäväni. 10 Things I Hate About Youta etsittiin tyttöporukalla pari vuotta sitten videovuokraamoista, tuloksetta.

En varsinaisesti viime vuosina ole enää seurannut Heath Ledgerin uraa, vaikka Brokeback Mounteinen olen nähnytkin, ja pidin siitä myös kovasti. Oli silti pieni sokki, kun tänä aamuna kuulin suru-uutisen. Taas yksi nuori ja lahjakas ihminen poissa.

Tämänlainen kuolema Heath Ledgerin kohdalla tuli varmasti monelle yllätyksenä. Varmasti moni on veikkaillut seuraavaksi päihteiden uhriksi Britneytä tai Amyä, ei todellakaan Ledgeriä. Toisaalta kuolinsyytä ei ilmeisesti vieläkään ole vahvistettu, jotten ei mennä mustamaalaamaan miestä.

Nuorten julkisuuden henkilöiden kuolema tuntuu pysäyttävä aina ainakin hetkeksi. Muutama kuukausi takaperin kävimme Sankarin kanssa läpi nuorena kuolleita rockmuusikoita. Nuorena kuolleita näyttelijöitä muistan vähemmän. Jos lähivuosikymmeniä muistellaan, ei mieleeni tule kuin River Phoenix.

Ehkä voisimme tutun tyttöporukan kanssa tehdä uuden kierroksen videovuokraamoihin.

Kenen julkisuuden henkilön kuoleman sinä muistat parhaiten? Kenen kosketti eniten?

Miten on muuten mahdollista, että tällaiset eivät ole jo lukkojen takana? Ryhmä on myös kiittänyt Jumalaa muun muassa Jokelassa kuolleiden yhdeksän suomalaisen hengen riistämisestä. Me skandinaavit kun olemme liian vapaamielisiä ateisteja.

Kuva

Provinssirockin pääesiintyjä julkaistu

Niille teistä, jotka ette vielä ole kuulut ensikesän ensimmäisestä ISOSTA festarikiinnityksestä, Foo Fighters on tänään vahvistettu Provinssirockin pääessintyjäksi, ja se esiintyy Törnävällä sunnuntaina 15.6.2008!



Kieltämättä aika komea festariavaus. Jatkakaahan samaan malliin.

Kuva

Jalat solmussa

Kokeilin tänään jotakin uutta: latinobiciä. Painelin tunnille itsevarmutta puhkuen. Olinhan viime aikoina käynyt tanssimassa BodyJamissa ja Balletonessa ihan kunniakkaasti. Ikävä totuus iski kuitenkin jo viiden ensimmäisen minuutin kuluttua. Tavallinen mambo sujui vielä hyvin, mutta kun sen kaveriksi lisättiin muita askelkuvioita, joista lopulta muodostettiin askelsarjoja, seisoin elävänä kysymysmerkkinä kaikkien niiden tanssivien naisten seassa. En kerta kaikkiaan pysynyt mukana! Juuri, kun aloin päästä kärryille ensimmäisesta sarjasta, olimme jo siirtyneet uuteen, ja tipahdin jälleen kolisten alas kelkasta.

Olin kamalan nolostunut. Tuntui kuin kaikki ympärilläni olisivat tanssineet lattaria jo vauvana, kun itse olisin seisonut salissa liian isoissa kengissä, kengätnauhat auki, puntteihini kompastellen. Eikä yhtään auttanu se, että edessäni ollut todella innokas nainen kääntyili ja pyöri niin rivakasti ja yhtään ympärilleen katsomatta, että meinasin ainakin kymmenen kertaa jäädä alle. Uskon kyllä, että kaltaiseni tumpelo oli ärsyttävästi tiellä, mutta kyllä minuakin pelotti kun lähes kaksimetrinen jalkapari tulee ponnarit heiluen päin.

Ihme kyllä, vaikka seisoin kysymysmerkkinä ihmisjoukossa varmaan kolmasosan tunnista, ei yrittänyttä laitettu, vaan hiki oikeasti nousi pintaan. Tehokas siis, vaikken askeleissani aina oikeaan osunutkaan.

En vielä tiedä kehtaanko näyttää naamaani kyseisellä tunnilla enää toistamiseen. Toisaalta halu päästä tanssimaan on kova, mutta toisaalta mieli tekee valita jotain tutumpaa ja turvallisempaa, kuten spinningin. Ehkä hemmottelen itseäni uusilla jumppatrikoilla ja t-paidalla. Jotenkin sitä jumppaileekin reippaammin, jos on jotakin kivan pirteää päällä. Tampereen radion kilpailussa voitettu t-paita ei kuulu tähän kastiin ;)

Musta jää

Viimein tuli tämäkin paljon puhuttu elokuva tarkastettua. Kovin on tätä kaikkialla kehuttu ja siksi oli odotukset korkealla, kun on monta Jussi-ehdokkuutta ym. Ensi tuntemus näin leffan katsomisen jälkeen on kuitenkin se, että eipäs tämä nyt niin kovin erikoinen sitten ollutkaan. Ei se missään tapauksessa huono ollut ja koko ajan pysyi mielenkiinto yllä. Jäin vain miettimään sitä, että mikä tästä teki sellaisen elokuvan, että se ansaitsee nuo kaikki ehdokkuudet? Onko se sitten se, että tämä on niin perin suomalainen elokuva. On tuskaa ja ahdistusta ja siitä kumpuavat teot. Ne kai sitten ovat niitä suomalaisen elokuvan kulmakiviä, joita ihmiset haluavat vuodesta toiseen nähdä.

Ja eihän tuskan kuvaamisessa ole sinänsä mitään pahaa. Senkin voi toisaalta esittää niin kovin monella eri tavalla ja joskus siitä on onnistuttu tekemään erittäin onnistuneita tekeleitä. Tässä oli mukavaa sellainen tietty kierous mikä kumpusi pääosan esittäjä Outi Mäenpään kautta. Se nainen todella osaa tuollaista roolia esittää ja ainahan se tuollaisiin rooleihin laitetaankin. Saakohan se koskaan esittää iloista ihmistä, jolla asiat voisivat mennä hyvin? Ja olisiko se sitten edes enää uskottava, kun kaikki ihmiset jo valmiiksi näkevät hänen tuollaisena kärsivänä naisena.

Martti Suorsaloon ehkä hieman petyin. Kaveri osaa näytellä, mutta jotenkin nyt jäi vaisuksi koko hänen roolinsa. Toki siihen vaikutti sekin, että ei ollut tässä nyt se päähenkilö, ei ehkä sivuroolissa sitten saa kaikkea itsestään irti. Hoiti leiviskänsä kuitenkin kunnialla ja hyvä niin.

Nähtävästi tämä teksti karkaa nyt hieman enemmän tuonne näyttelijäanalyysin puolelle joten palataan vielä itse elokuvaan. Draaman kaari oli hyvin luotu, vaikka olikin aika ennalta arvattava. Mitään yllätyksiä ei päässyt tapahtumaan, vaikka aina tietyillä asioilla sitten juonta sävytettiin, mutta ne tulivat siihen aina luonnostaan, eivät mitenkään niin, että olisivat tuoneet ahaa-elämyksen mukanaan.

Viime aikoina on tullut katsottua yllättävänkin paljon suomalaisia elokuvia ja pystyy hieman arvioimaan sitä, että missä tällä hetkellä tasossa mennään. Itse en tälle kyseiselle pätkällä antaisi sitä yhdeksää Jussi-ehdokkuutta. Koko ajan jäi tästä elokuvasta jotenkin sellainen fiilis, että tämän olisi voinut viedä pidemmälle ja syvemmällekin, koska koko aihe on niin moneen kertaan kaluttu, että kun kerta yritettiin hoitaa asioita kerrankin hieman uudella tavalla niin sitten ei uskallettu sitä viedä loppuun asti kuitenkaan.

Kannattaa tämä elokuva käydä kuitenkin tarkastamassa, ehkä silloin saattaa ymmärtää sen mitä olen tällä tekstillä yrittänyt sanoa ( tai sitten ei ). Jos elokuvan on jo nähnyt niin mielellään kuulisin ajatuksia siitä, että miten te muut olette tämän elokuvan nähneet ja kokeneet.

Kuva