lauantai 23. helmikuuta 2008

Täältä tullaan aurinko


Huomenna lennämme Sankarin kanssa Lissaboniin, joten blogimme jää väistämättä viikon pituiselle tauolle. Lupaamme kuitenkin suuren suuren postauksen Lissabonista heti perjantaina 29.2.2008, joten olkaahan kuulolla.

Sillä aikaa kun me reissaamme sinä, rakas lukija, voit jättää palautetta siitä mistä haluaisit meidän kirjoittavan enemmän? Jos mielessäsi pyörii jonkin tietty aihe, niin anna kuulua. Otamme vastaan mielellämme kaikenlaisia ideoita, ja olemme valmiit vastaamaan vaikeisiinkin haasteisiin. Joten, pallo on sinulle.

Kerrankin minua muuten onnisti. Satuin voittamaan tässä arvonssa palkinnon numero kaksi. Minähän en siis voita ikinä mitään!

Hauskaa viikonloppua ja hiihtolomaa niille onnellisille, joille sellainen on suotu. Me palaamme viikon kuluttua asiaan. Siihen asti, näkemiin!

Kuva

perjantai 22. helmikuuta 2008

Jumboksi yhdeksässä kuukaudessa


Indie on nykyään mainstreamiä mitä elokuviin tulee. Little Miss Sunshine oli kassamenestys ja valoitti niin kansaa kuin kriitikoitakin. Ei liene mikään ihme, että samalla tavalla hellyyttävistä, omituisista ja hauskoista henkilöhahmoista koostuvia elokuvia syntyy lisää. Näistä uusin lienee Juno, jonka me kävimme tänään katsastamassa.

Elokuvan idea on varsin yksinkertainen. Teinipari kokeilee seksiä, jonka päätteeksi Juno tulee raskaaksi. Lähikauppaan astellaan reippaasti ja raskaustesti ostetaan yllättävän avoimesti. Elokuvan edetessä huomaa, ettei Juno muutenkaan turhaan kainostele. Abortti jää tekemättä ja lapselle etsitään sopivaa adoptioperhettä lehden välityksellä. Vanhemmatkin ovat asian suhteen yllättävän ok. Ei itkua, potkua ja huutoa. Kiitos siitä.

Ellen Page on ällistyttävän hyvä. Jopa liian hyvä. Myös elokuvan musiikki on aivan ihanaa. Soundtrackiltä löytyykin aimo annos indiepoppia kuten Belle & Sebastian. Eniten tykästyin kuitenkin elokuvassa paljon soineeseen Kimya Dawsoniin.

Juno sai hyvälle tuulelle. Se nauratti. Minun ja Sankarin lisäksi elokuvateatterissa oli kaksi noin 10-vuotiasta tyttöä. Mietin jo ennen elokuvan alkua miksi he olivat tulleet katsomaan Junoa. Elokuvan myötä huomasin, että olin osunut arviossani oikeaan. Juno ei ole lasten elokuva, sillä lasten on vaikea käsittää elokuvassa käsiteltäviä aiheita.

Jos pidät erilaisista ihmisistä ja tarinoista, yhdistettynä indiemusiikkiin, on Juno varmasti mieleesi. Niin se oli minunkin. Olen nyt myös tavattoman ihastunut Ellen Pagesiin. Vau!

Kuva

Beatles Story

Eilen oli sitten viimeisen joululahjan lunastuksen aikana, kun tepastelimme Lahden kaupunginteatteriin katsomaan Beatles Story-nimistä näytelmää. Tarinahan kertoi siis tästä ehkä tästä Beatles-nimisestä yhtyeestä, joka ehkä joillekin saattaa olla jostain yhteydestä tuttu.

Tämä näytelmähän on pyörinyt nyt noin 1,5 vuotta ja aina oikeastaan täysille saleille, eli kysyntää on ollut. Ja tämän nyt nähneenä voin sanoa, että en ihmettele sitä yhtään. Varsinkin bändiä esittävä porukka oli aika tyrmäävä, varsinkin musiikillisissa suorituksissaan. Koko hommaa ohjasi oikeastaan tämä musiikki ja hienointa oli siinä se, että bändi oikeasti veti kaiken livenä ja millä tavalla. En usko, että alkuperäinen yhtyekään omia kappaleitaan sen hienommin osasi esittää kuin mitä teki tämä teatteriryhmä bändikin. Uskomattoman hienosti vetivät, ja yhteen laulaminen oli todella mahtavaa. Huomasi, että hommaan eteen on todellakin nähty vaivaa ja se oli kyllä selvästi kannattanut. 

Bändin historia käytiin aika ylimalkaisesti siinä läpi ja niin kuin aikaisemmin mainittiin, niin musiikin siivin. Mihkään kauhean syvälliseen historian kerrontaan ei missään vaiheessa menty vaan lähinnä otettiin sieltä täältä sopivia paloja yhtyeen matkan varrelta. En ole vieläkään oikein varma, että olisiko sitä tarinan kerrontaa pitänyt olla enemmän vai ei. Musiikkihan se tärkein asia on aina tämän bändin kohdalla ollut niin ehkä se oli ihan viisas ratkaisu, että siihen enemmän keskityttiin, kun kerta bändikin oli kerrassaan loistava.

Näyttelijät olivat mainioita suorituksissaan, muussakin kuin pelkästään soitossa. Hersyvää huumoria tarjoiltiin koko ajan ja tällaisia suun pieksijöitähän nämä Beatlet kai aikanaan olivatkin. Toki välillä se oli jotenkin niin koomista, kun kieli tietenkin tässä esityksessä oli Suomi. Olisi ollut toisaalta veikeämpää katsoa näytelmää, kun näyttelijät olisivat kunnon brittimurteella lasketelleet, mutta hyvin se näinkin toimi.

Koko hommahan sitten päättyi ihan oikean konsertin tyyppiseen ratkaisuun, jossa ei sitten encoreiden määrällä pihtailtu vaan pojat kerta toisensa jälkeen aina uuden kappaleen ilmoille täräyttivät ja hienoahan on aina sellaista seurata, kun homma todella hanskassa oli.

Kauheasti ei negatiivista tästä löytynyt, muuta kuin ehkä se, että juonellista osuutta olisi hieman enemmän voinut. Nämä on niitä makuasiota kuitenkin tällaisissa tilanteissa ja ainahan sitä pitää jonkinlaisia kompromisseja tehdä, kun on kyse sellaisesta porukasta, jonka musiikki nauttii tänä päivänäkin sen tasoista arvostusta, että siihen ei mikään bändi enää koskaan pysty.

Hieno ja ilta mahtava joululahja. Ennen teatteriin menoa käytiin myös intialaisessa ravintolassa Lahdessa. Paikassa ei ollut ketään muita kuin me niin ainakin ruoka saatiin ripeästi ja ei tarvinnut kenenkään muiden mölinöitä kuunnella. Toisaalta tuollainen saattaa joskus olla ahdistavaakin, mutta itseäni se ei ainakaan millään tasolla häirinnyt. Ruoka oli hyvää, vaikka oma valintani ei ehkä ihan nappiin osunutkaan, vatsa tuli kuitenkin hyvin täyteen. Eli ihmiset suunnistakaapa seuraavan, kun Lahteen menette niin paikkaan nimeltä Indian Garden niin saavat nämä hienon ruuan loihtijat lisää asiakkaita.

torstai 21. helmikuuta 2008

Tulin lyhyesti kertomaan

Kävimme tänään katsastamassa vihdoin Lahden Kaupunginteatterin The Beatles Story-näytelmän. Lisäksi kävimme Indian Garden-ravintolassa syömässä. Teatterista ja ravintolasta kuitenkin lisää vasta huomenna, sillä nyt velvollisuudet opintoja kohtaan kutsuvat. Kuka väittää ettei klo 23 ole paras mahdollinen aika lukea huomista tenttiä varten?


Pieni muistutuksen sana! Vielä ehdit osallistua Buttermilk Bisquitsin arvontaan.

Ps. Älkää unohtako katsoa taivaalle tänä yönä klo 5.26. Nähtävissä on kokonainen kuun pimennys. Seuraavaa saakin odotella sitten seuraavat kaksikymmentä vuotta, joten ihan usein moista ei pääse näkemään. Täällä tosin on niin sumuista ettei mitään kuuta kyllä edes näy.

tiistai 19. helmikuuta 2008

Kuinka monta päivää on kesään?

Kevät tulee. Sen tietää siitä, kun aamuisin herätessäni kouluun on jo valoisaa ja auringon ensi säteet osuvat maahan. Sen tietää myös siitä, että linnut ovat alkaneet laulaa. Toisinaan kevään jopa haistaa aamuisin ovesta astuttaessa. Vaikka huolestun suunnattomasti siitä, että huomaan kevään merkit nykysin jo helmikuussa, en silti voi olla odottamatta jo kesää. Minä olen kesäihminen henkeen ja vereen. Minulle talvi on pelkkää selviytymistä seuraavaan kesään.

Niin, ja sitten itse aiheeseeni. Ajattelin esitellä teille ostoslistaani kevättä varten. Tässä tulee siis lista siitä, mitä minä haluan kevääksi hankkia.

1. Leveälahkeiset housut


Sytyin aikanani varsin hitaasti pillilahkeisille housuille. Muut talsivat niissä jo toista talvea, kun minä vasta harkitsin esikoisteni hankintaa. En siis ole ehtinyt käyttää kyseistä punttimallia muutamaa vuotta kauempaa, ja nyt pillit saavat väistyä leveiden lahkeiden tieltä. Ehkä juuri tästä syystä minua purjelahkeet eivät ole hirvittäneet. Olen huomannut, että monet pillilahkeiden vannoutuneet ystävät ovat haukkoneet henkeään tajutessaan, että 70-luvun housumalli on taas in.

2. Mustat ballerinat


Mustat ballerinat ovat jo klassikko. Tarvitsen ensi kevättä ja kesää ajatellen ehdottomasti uudet mustat sirot ballerinat. Edelliseni vetelivät jo viime kesänä viimeisiään. Kankaiset tai nahkaiset, jalokivillä tai ilman; tunnistan kyllä omani, kun ne kohdalle osuvat.

3. Punaiset nilkkurit tai saappaat


Tiedetään, kyseessä ei ehkä ole kesäisimmät kengät mitä kuvitella saattaa, mutta kyllä kesälläkin on viileitä iltoja! Punaiset nilkkurit tai saappaat ovat kuuluneet toivelistalleni siitä lähtien, kun edeltäjänsä sanoivat sopimuksensa irti. Etsin siis täydellistä punaista elämänkumppania piristämään asua kuin asua.

4. Korkeavyötäröinen hame


Tahdon löytää omalle vartalotyypilleni sopivan korkeavyötäröisen hameen. Paperipussivyötäröstä plussaa. Ps. Kuva ois kiva.

Mitä sinun ostoslistaltasi löytyy? Mitkä ovat sinun must-hankintasi tulevaa kesää ajatellen?

Kuvat:
H&M
Ellos
Bianco footwear

maanantai 18. helmikuuta 2008

Valhallan tarinoita

Kirjamakuni on varsin yksipuolinen. Luen lähes poikkeuksetta historiallisia romaaneja. Siis sellaisia kirjoja, jotka sijoittuvat ajassa satojen ellei tuhansien vuosien päähän. Mielestäni nykyaikaan sijoittuvat kirjat ovat tylsiä. Tästä syystä en kirjastossa asioidessani tartu muihin kuin historiallisiin romaaneihin. Onneksi tämän tyyppisiä kirjoja on paljon, ja niissä on usein todella mukaansa tempaava juoni.

Eräs trilogia on lumonnut minut viime vuosina. Tartuin Johanne Hildebrandtin Valhallan tarinoita -trilogian Idun-kirjaan muutamia vuosia sitten. Idun on trilogian toinen itsenäinen osa, joten periaatteessa aloitin kirjasarjan lukemisen keskeltä. Idunin luettuani siirryin kirjasarjan ensimmäiseen osaan, Freijaan. Tänään sain päätettyä sarjan viimeisen osa, Saagan.

Valhallan tarinoissa viehättävintä ovat pohjoisen mytologian jumalat ja jumalattaret, ihanat tarinat ja se tapa jolla Hildebrandt kirjoittaa. Jokainen varmasti tietää tunteen, kun mukaansa tempaava kirja on vihdoin saatu päätökseen. Se tavallaan tyhjä tunne siitä, että kirja on nyt loppu. Se sama tunne tuli minulle tänään Saagan luettuani. Tämä pieni haikeus on mielestäni loistavan kirjan merkki. Kirja on niin hyvä ettei siitä tee mieli luopua. Minäkin toivon, että Valhallan tarinoita jatkettaisiin vielä yhdellä osalla. Ihan meidän lukijoiden vuoksi.

Minä suosittelen Valhallan tarinoita kaikille historiallisista romaaneista, pohjoisen mytologiasta tai vaikkapa mukaansa tempaavista seikkailuista pitäville. Kirjoissa on mukana tottakai myös ripaus romantiikka ja erotiikkaa. Mutta muistakaa että varoitin; nämä kirjat aiheuttavat riippuvuutta.








Kuvat täältä

Taisin muuten aikanani tarruta Iduniin kannen perusteella. Todella kaunis kuva kirjan kannessa.

torstai 14. helmikuuta 2008

MM-tason jalkapalloa


No niin, otetaanpa sitten yksi aihe tuonne urheilun suuntaan, vaikka se ei nyt kauheammin kumpaakaan meistä kirjoittajista kiinnosta. Tämän tekstin aiheena kuitenkin hieman erilainen urheilutapahtuma, jossa allekirjoittanutkin oli ihan peleissä mukana.

Eli tuossa viime viikonloppuna Hyrynsalmella järjestettiin Hankipallon mm-kilpailut. Siellä siis meidänkin ryhmärämä oli mukana taistelemassa kullasta ja kunniasta. Omat pelimme loppuivat kuitenkin jo alkulohkoon, mutta se ei meininkiä missään nimessä latistanut. Luulen, että moni oli jopa helpottunut, koska ei jatkoon päästy.

Keli oli peleissä vähintäänkin mielenkiintoinen. Kenttä oli sijoitettu järven päälle ja, kun asteet olivat lipsahtaneet plussan puolelle niin se tarkoitti sitten sitä, että kentällä oli enemmän vettä kuin lunta. Eli alla oli noin 30cm kerros vettä, jonka päällä sitten noin 20cm loskaa/lunta. Eli heti ensimmäisessä pelissä kahdella ensimmäisellä askeleella oli sukat täysin märät ja tunnelma oli kuin olisi järvessä pelannut. Pallo ei paljon mihinkään liikkunut ja taistelu käytiin sitten siellä kosteissa tunnelmissa taistellessa. Kylmyys toki monen kohtasi näissä peleissä, mutta itselläni oli kaikesta märkyydestä huolimatta koko ajan ihan lämmin. Tuli tavallaan sellainen sukelluspukuilmiö, kun se vesi siellä jaloissa enemmänkin vain lämmitti niitä jalkoja. Liikkeessä toki piti muistaa olla tai muuten olisi varmasti aika nopeasti se kylmyys jalkoihin hiipinyt.

Onneksi saunat olivat kuumina koko päivän niin pelien jälkeen pystyi sitten heti siirtymään sinne lämmittelemään. Tunnelma kisoissa oli erittäin hyvä ja kaikilla oli erittäin hauskaa. Varmasti nämä olosuhteet vielä kevensivät omalla tavallaan tunnelmaa, koska ei tuollaisella pelikentällä pelattavaa peliä kukaan voi niin vakavasti ottaa.

Seuraava tavoite olisi sitten mennä kesällä sinne Suofutiksen mm-kisoihin, eli haetaan hieman tällaisia erilaisia kokemuksia jalkapallon saralla.

Hienot kisat ja voin kyllä ehdottomasti suositella tällaisia tapahtumia kaikille.